Verkkouutiset

Hyvien herrojen kaltaista satiiria ei käsikirjoittaja Lasse Lehtisen mukaan enää voisi tehdä. Kuvakaappaus/youtube.com

Hyvien herrojen huumori ei pääsisi enää televisioon – ”Aikamme on ylipolitisoitunut”

Ajat ovat muuttuneet ja se näkyy poliittisen satiirin tekemisessä, Janne Zareff ja Lasse Lehtinen sanovat.

Suomalainen poliittinen satiiri eli kulta-aikaansa 1990-luvulla. Televisiosta tuli samaan aikaan sekä Frank Pappa show, Iltalypsy että Hyvät herrat. Myöhemmin tähän listaan saattoi vielä lisätä sellaisia sarjoja kuin Uutisvuoto ja Itsevaltiaat.

Hyvät herrat on yksi suomalaisen poliittisen satiirin klassikoista. Matti Tuominen teki kauppaneuvos Paukkuna roolisuorituksen, joka upposi Suomen kansaan. Sarja keräsi joka tiistai vastaanottimien ääreen miljoonayleisön. Sarjan menestys perustui yksinkertaiseen konseptiin.

– Ohjelman juoni oli kaavamainen. Hyviä herroja tehtiin sisätiloissa ja siihen mahtui neljä henkilöä plus vieraat. Siinä oli kauppaneuvos ja tämän vävy, joka edusti hallitsevaa luokkaa. Sitten siinä oli pienipalkkainen saunanpesijä, joka edusti kansaa ja yksi kiintiövähemmistön edustaja, sanoo ohjelman käsikirjoittaja Lasse Lehtinen Verkkouutisille.

Satiirin ystävät saattoivat hieroa tyytyväisinä käsiään yhteen, kun tänä keväänä televisioon on putkahtanut kaksi uutta satiiria: Jukka Lindströmin Sivuhistoria ja Pysäyttäkää Nyqvist. Satiiri ei ole kuitenkaan välttämättä tulossa uudelleen jäädäkseen.

– Kumpikin näistä sarjoista ovat yksittäisiä sarjoja. Kummassakaan ei ole kyse viikottaissatiiri, sanoo Verkkouutisille Janne Zareff, joka on yksi Jukka Lindströmin Sivuhistorian käsikirjoittajista.

Zareff on paitsi komiikan tekijä myös sen tutkija. Hän on väitöskirjassaan tutkinut komiikan ja journalismin suhdetta.

Satiiri ja huumori ovat läheisesti sidoksissa toisiinsa. Huumori viihdyttää, mutta satiiri pyrkii vaikuttamaan komiikan keinoilla ympäröivään yhteiskuntaansa. Satiirien sanotaan olevan hyviä historian tutkimuksen välineitä. Niiden kitkeräkin kritiikki tavoittaa ajastaan jotain sellaista, mihin aikalaisten objektiivisuuteen pyrkivät tekstit eivät kykene.

Hyvien herrojen kaltaista ajankohtaissatiiria ei ole nähty aikoihin televisiossa. Tuotantoyhtiöitä saattaisi kiinnostaakin ajankohtaissatiirien tuottaminen, mutta se vaatii myös rahaa.

– Jos viikoittaista satiiria tehdään, niin se vaatii mittavan kirjoittajaresurssin, Zareff sanoo.

1990-luvun suosikkisarja Hyvät herrojen erikoisuutena oli sen ajankohtaisuus. Tiistai-illan ohjelmassa saattoi olla mukana päivän lehti. Se on vaatinut tekijöiltään paitsi terävää huumoria myös ajassa pysymistä.

Hyvien herrojen kaltaista sarjaa enää tuskin tehdään. Se vaatii taakseen niin tolkuttomat resurssit. Ei ole poissuljettua, että joku pieni ja ketterä porukka alkaa samanlaisella ajankohtaisuudella tekemään jotain Youtubeen, Zareff sanoo.

Hyvissä herroissa tekijäkaarti oli ketterä. Siihen kuului vain Lehtinen sekä Aaro Laitinen. Molemmilla oli pitkä kokemus politiikasta ja runsaasti sisäpiirin tietoa. Lehtinen ei usko, että nykypäivänä on mahdollisuutta Hyvien herrojen kaltaisiin tuotantoihin.

– Käsikirjoitus valmistui lauantai-iltana kello 18:sta mennessä. Lähetti haki sen monistamoon ja näyttelijät saivat sen lauantai-iltana. Ohjelma filmattiin maanantaiaamuna, Lehtinen kertoo.

Aika on muuttunut monella tavalla. Ohjelmassa näkyvä päivän lehti oli aika iso ajankohtaisuuden merkki Hyvien herrojen aikana. Silloin ei kuitenkaan ollut sosiaalista mediaa.

– Silloin, kun Hyvät herrat tuli, jos valtiovarainministeri tiedotti seuraavan vuoden budjetista niin iltauutisissa asiasta kerrottiin. Seuraavan päivän lehdessä asiasta alkoi debatti. Tällä hetkellä keskustelu alkaa jo, kun tiedotustilaisuus on käynnissä, Zareff sanoo.

Hyvissä herroissa huumori oli välillä varsin rajuakin. Siitä huolimatta poliitikot jonottivat kilvan, että pääsevät esiintymään sarjassa. Aika on muuttunut ja nykyään vaaditaan erilaista huumoria kuin ennen.

– Sellaiset repliikit, joita sarjassa oli eivät menisi tänä päivänä läpi. Kanavat eivät hyväksyisi sitä, sanoo Lehtinen.

Janne Zareff on tehnyt huumoria kohta kahden vuosikymmenen ajan. Hän on havainnut, että komiikka on muuttunut sinä aikana. Hänen aloittaessaan vuonna 2004 ulkonäölle nauraminen tai väkivallan käyttö nähtiin eri tavalla.

Tätä Zareff ei näe negatiivisena asiana.

– Se voi olla komiikan kirjoittajalle haastavampi tilanne miettiä jotain muuta kuin se kaikkein helpoin vitsi. Se vaatii vähän lisää töitä tehdä jotain olennaisempaa, mutta en näe sitä pahana asiana, että komiikan kirjoittajalta vaaditaan vähän enemmän.

Lehtinen kokee nykyisen ilmapiirin myös tekijöitä rajoittavana.

Nykyaikana on paljon sellaisia lieveilmiöitä, joista saisi oivallista huumoria ja satiiria. Keväällä 2021 Laura Friman aiheutti kohun satiirisella pakinallaan ja kielentutkija Vesa Heikkinen varoitteli HS:ssä satiirin ja ironian vaaroista.

Janne Zareff on huomannut kulttuurimuutoksen. Tapa keskustella on erilainen. Nykyään ihmiset valitsevat puolensa paljon selkeämmin kuin aiemmin ja se luo omat haasteensa komiikan tekemiselle.

– Meidän aikamme on ylipolitisoitunut. Se rajoittaa huumorin tekemistä ja se saa monet varovaisiksi. Huumori luetaan poliittisena kannanottona. Sama vitsi on joko hyväksyttävä tai torjuttava sen mukaan kohdistuuko se poliittisesti mieluisaan tai epämieluisaan kohteeseen, hän sanoo.

Lehtinen tunnistaa ilmiön myös omalta ajaltaan.

– Uutena tässä on vain some. Kyllä silloinkin ihmiset suuttuivat vitseistämme, mutta silloin ei päässyt heti kirjoittamaan siitä jonnekin seinälle, hän sanoo.

Jukka Lindströmin Sivuhistoria tarkastelee tämän päivän ilmiöitä tulevaisuudesta käsin. Oliko se tietoinen valinta tekijöiltä, jotta he voisivat ikään kuin etäämmältä kommentoida tämän päivän politiikkaa?

– Kyllä yksi sen näkökulman hyöty oli, että siinä etäännyttiin ja kommentoitiin asioita fiktiivisestä näkökulmasta. Toivottavasti se antaa ihmiselle mahdollisuuden tunnistaa omia kipupisteitään.

Nykyään naurattaa pitää tulevaisuudesta käsin.

Uusimmat

Aborttihuuman pimeä ydin

Jos tavoite on tarpeeksi pyhä, edistyksen kärkijoukko ohittaa liberaalin demokratian periaatteet ja perustuslailliset rajoitteet.

› Uutissyöte aiheesta
MAINOS