Kreml kärjistää toimiaan Nato-maita vastaan, mutta hyökkäys Baltiaan on yhä epätodennäköinen, arvioi Institute of World Politics -korkeakoulun tohtoriopiskelija James Rice Atlantic Council -ajatushautomon kirjoituksessa.
Venäjän sabotaasioperaatioiden ja harmaan vyöhykkeen aggressioiden viimeaikainen kiihtyminen eri puolilla Eurooppaa on herättänyt vilkasta keskustelua siitä, kuinka pitkälle Kremlin uskotaan olevan valmis menemään.
Ricen mukaan Venäjällä ei ole tällä hetkellä riittävästi joukkoja onnistuneeseen sotilaalliseen hyökkäykseen Baltian maihin, mutta tilanne voisi muuttua nopeasti Ukrainan sodan päättyessä jossain vaiheessa.
Julkisuudessa on viime aikoina keskusteltu mahdollisuudesta, että Moskova yrittäisi testata Naton yhtenäisyyttä rajatulla sotilaallisella maaoperaatiolla Virossa, Latviassa tai Liettuassa.
Rice huomauttaa, että tällaisissa arvioissa aliarvioidaan usein Baltian maiden oma puolustuskyky.
Hänen mukaansa Baltian turvallisuustilannetta ei voi suoraan verrata Ukrainaan vuonna 2014, jolloin Venäjä miehitti Krimin ja käytti tunnuksettomia sotilaita sekä paikallisia Venäjä-mielisiä toimijoita tilanteen horjuttamiseen myös Itä-Ukrainassa.
Rice muistuttaa, että Viro, Latvia ja Liettua ovat sittemmin vahvistaneet sisäistä turvallisuuttaan, rajavalvontaansa ja puolustustaan. Maat rakentavat yhdessä Baltian puolustuslinjaa, jonka tarkoituksena on vahvistaa Naton itärajaa muun muassa linnoitteilla ja hyökkääjän liikettä hidastavilla esteillä. Tätä kaikkea valvotaan elektronisilla sensoreilla.
– Venäjän vuonna 2014 Ukrainaa vastaan käyttämä ”pienten vihreiden miesten” -taktiikka – jossa Kremlin agentit ja sotilashenkilöstö ylittivät rajan salaa lietsoakseen konfliktia – ei olisi nykyään mahdollinen Baltian maiden alueella, hän toteaa
Ricen mukaan Venäjän avoin sotilaallinen hyökkäys Baltiaan kohtaisi välittömästi Viron, Latvian ja Liettuan asevoimat. Kyse ei siis olisi tilanteesta, jossa hyökkäyksen onnistuminen riippuisi pelkästään siitä, kuinka nopeasti muut Nato-maat päättäisivät reagoida.
Baltian maiden tiedusteluarvioiden perusteella Venäjä tarvitsisi hyökkäykseen enemmän joukkoja ja kalustoa kuin sillä on Ukrainan sodan jatkuessa käytettävissään.
Tästä syystä Venäjän mahdollinen uusi liikekannallepano ja joukkojen keskittäminen Baltian rajojen läheisyyteen olisivat Ricen mukaan olennaisia varoitusmerkkejä.
Arvio saa tukea myös Naton viimeaikaisista havainnoista. Naton ilmavoimajohtoportaan komentaja, kenraaliluutnantti Jason T. Hinds sanoi syyskuussa, ettei liittokunta ole havainnut Venäjän keskittävän joukkoja Suomen, Viron, Latvian, Liettuan tai Puolan rajoille. Verkkouutiset kertoo asiasta tässä jutussa.
Katse pidettävä pallossa
James Rice ei pidä Venäjän muodostamaa uhkaa vähäisenä. Kreml on valmis ottamaan suuria riskejä, ja vuoden 2022 laaja-alainen hyökkäys Ukrainaan osoitti, että Venäjän johto voi arvioida vastustajan toimintakyvyn ja vastarinnan väärin.
Keskeinen muuttuja on hänen mukaansa Ukrainan sota. Niin kauan kuin Venäjä joutuu sitomaan merkittävän osan sotilaallisista voimavaroistaan Ukrainaan, suoraa hyökkäystä Baltian maihin pidetään alueella epätodennäköisenä.
Jos Ukrainassa syntyisi aselepo ja Venäjä voisi vapauttaa joukkojaan muualle, Baltian maiden uhka-arviot voisivat kuitenkin muuttua nopeasti. Ricen mukaan juuri tästä syystä Viro, Latvia ja Liettua pitävät Ukrainan tukemista myös oman turvallisuutensa kannalta keskeisenä.
Samalla Venäjän muodostama uhka näkyy jo nyt muilla tavoin. Rice nostaa esiin Eurooppaa vastaan kohdistetun sabotaasin, hybridivaikuttamisen ja muut harmaan alueen operaatiot ja katsoo, että niihin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota kuin yksittäisiin skenaarioihin Venäjän maahyökkäyksestä.
– Sen sijaan, että eurooppalaiset turvallisuusasiantuntijat keskittyvät liikaa ajatukseen mahdollisesta Venäjän maahyökkäyksestä, heidän tulisi kiinnittää enemmän huomiota Baltian maiden tiedusteluarvioihin, jotka liittyvät Venäjän moninaisiin uhkiin ja jo käynnissä olevaa aggressiivisten toimien kampanjaan.
– Samalla on ensiarvoisen tärkeää pitää huomio tiukasti Ukrainan tukemisen jatkamisessa.