Rauman Lukon Suomen kiekkomestariksi valmentanut nykyinen SaiPan päävalmentaja Pekka Virta kertoo Iltalehdessä koronasairautensa kulusta. 52-vuotias aiemmin perusterve mies oli teho-osastolla kaikkiaan 27 ja sairaalassa kaikkiaan 49 vuorokautta. Jälkioireet seuraavat koko loppuelämän ajan.
– Joka ainoa, joka joutuu tehohoitoon, on hengenvaarassa, Pekka Virta varoittaa IL:ssä.
Helmikuun 2021 alussa Virta hakeutui lähes 40 asteen kuumepäivän jälkeen päivystykseen, josta hänet lähetettiin ambulanssilla Tyksiin. Teholle hänet siirrettiin aamulla.
– Se oli tiedossa jo edellisenä iltana, ja soitin silloin vanhemmille lapsille. Se oli yksi kovimmista paikoista, koska tilanteen vaarallisuuden aisti ja ymmärsi.
– Jokainen ymmärtää, mikä se pelon määrä voi olla, mutta en rupea sitä korostamaan. Ei siinä mieti elämäänsä läpi, kun on niin huonossa kunnossa. En muista paljon siitä päivästä, kuume oli niin korkea ja hapet niin alhaiset, ja minut nukutettiin saman päivän iltana.
– Olin hengityskoneessa 17 vuorokautta, syvässä nukutuksessa. Minähän en silloin ole se, joka sinä aikana kärsii, mutta on olennaista ymmärtää, kuinka moni muu ihminen sinä aikana kärsii.
Virran mukaan lääkärit ovat kertoneet, että maksa-arvot nousivat kymmenkertaisiksi ja tulehdusarvot ”ihan älyttömiksi”. Hän sai myös keuhkoveritulpan ja verenmyrkytyksen.
– Arvot laskivat koko ajan kohti sitä kaikista pahinta. Siinä tykitetään antibioottia ja toivotaan. Käännellään mahalleen ja yritetään, mutta arvot menevät koko ajan alaspäin, eikä kukaan tiedä, minkä takia.
Lopulta jokin tepsi. Potilas herätettiin 5. maaliskuuta.
– Se sattui, kun hengitysputki otettiin pois. Myös verenmyrkytys tuli uudestaan. Silloin vaihdettiin kaikki kanyylit, jotka oli kerran jo laitettu kiinni, jotta sitä ongelmaa ei olisi niitten kautta tullut. Muistan, kuinka kivuliasta se oli, Virta kertoo.
Painoa mieheltä lähti 25 kiloa. Hän kuvailee lääkityksen olleen niin kova, että ”sinut on ikään kuin huumattu niin syvään olotilaan, ettei ole mitään hajua, missä mennään. Nukut paljon päivisin, ja unirytmi menee sekaisin. Siihen vielä lääkkeitten vaikutus, niin varsinkin yöllä tulee pelkotiloja”.
Kotiuduttuaan hän vuokrasi ison happipullon tilalle happirepun. Tauti ei kuitenkaan ollut ohi. Keuhkot olivat yhä tulehdustilassa, eikä ihmisiä olisi saanut tavata.
– Se ei tule ikinä poistumaan, ja loppuelämäni tulen olemaan keuhkoinvalidi. Kun kävelen rappuja kaksi kerrosta, minun täytyy pitää tauko. Voin kävellä tai pyöräillä ihan rauhallisesti, mutta pulssi nousee tosi nopeasti, Pekka Virta kertoo.
