Kansanedustajien pitäisi havahtua, kun oikeuskansleri Tuomas Pöysti ehdottaa eduskunnan vallan kaventamista. Hän on huolissaan kansanedustajien kyvystä arvioida lakiesitysten perustuslainmukaisuutta.
Pöystin haastattelu Helsingin Sanomissa 10. toukokuuta jäi vähälle huomiolle. Ministereiden virkatoimien laillisuusvalvoja siirtäisi eduskunnan perustuslakivaliokunnan tehtäviä tuomioistuimille, jotka voisivat osaltaan tulkita lakiesitysten perustuslainmukaisuutta.
Haastattelussa Pöysti arvostelee politikoinnista valiokuntaa, jonka pitäisi perustaa ratkaisunsa oikeusharkintaan.
”On olemassa yksittäisiä tapauksia, joissa on ollut merkkejä perustuslakivaliokunnan politisoitumisesta.”
Esimerkkejä hän ei kerro.
Kannanotto on merkittävä. Hallituksen korkea virkamies kajoaisi vaaleilla valitun eduskunnan toimivaltaan. Eduskunta saa valtansa äänestäjiltä, ja kansanedustajien tehtävänä on muokata kansan tahto laeiksi.
Pöysti lisäisi eduskunnan työjärjestykseen tai jopa perustuslakiin säädöksen, että valiokunta tekee ainoastaan riippumatonta oikeudellista harkintaa”. Samankaltainen ohje on jo perustuslaissa.
Imperatiivisen mandaatin kiellon mukaan ”kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset”.
Pöystin mukaan eduskunnan ongelmien taustalla on kehno lainvalmistelu. Se puolestaan johtuu vähäisistä voimavaroista.
”Huonot lakiesitykset ovat yksinkertaisesti surkeita, ja niitä on liian paljon.”
”Olisi tärkeää, että oikeusministeriössä olisi valtioneuvoston sisäinen oikeuspalvelu.”
Pöystin poikkeuksellista ehdotusta on tulkittu jopa huoleksi, mihin suuntaan yhteiskunta on menossa. Jos tulkinta on oikea, silloin kannanotossa on mukana juridiikan lisäksi politiikkaa.
Selvää on, että kansanedustajien pitää ottaa huomioon kanslerin kannanotto ja arvioida kriittisesti eduskunnan työtä.
Eduskunnan toimintakyvyn rapautuminen ja toimivallan kutistaminen olisivat pahimmassa tapauksessa synkän taipaleen alku. Sillä tiellä jossain vaiheessa, kun poliitikot väistyvät, tilalle tulevat sotilaat.
Pöystin syytös politikoinnista ei ole ensimmäinen ammus, joka on laukaistu oikeusoppineiden asemista. Arvostelulle on annettu aiheita.
Tapaukset ovat kuitenkin harvinaisia. Suhteellisen tuore on vihreiden epäonnistunut yritys rakentaa valiokuntaan hallituspuolueiden rintama, joka olisi antanut edelliselle ulkoministeri Pekka Haavistolle (vihr). päätettyä lievemmät moitteet.
Suurissa asioissa valiokunta on useimmiten tehnyt oikeusharkintaa. Vuonna 2014 valiokunta kuoppasi perustuslain vastaisena kaikkien puolueiden yhteisen sote-esityksen. Seuraavan kerran sote-uudistus jumittui valiokuntaan 2018.
Oikeuskansleri on harvoin joutunut vastakkain eduskunnan kanssa. Jos on, eduskunta on pitänyt kiinni asemastaan.
Vuonna 1992 kauppa- ja teollisuusministeri Kauko Juhantalon (kesk.) epäiltiin yhdistäneen Tampella-yhtiön valtiontuen ja omien yritystensä velkajärjestelyt. Oikeuskansleri Jorma S. Aallon mielestä Juhantaloa ei ollut syytä epäillä ministerivastuulaissa mainitusta virkavirheestä.
Perustuslakivaliokunta oli eri mieltä. Juhantalo sai syytteen ja hänet tuomittiin valtakunnanoikeudessa.
Tuomion jälkeen Juhantalo erotettiin eduskunnasta. Päätöksen eduskunta teki perustuslakivaliokunnan esityksestä.
Muutaman kansanedustajan päivärahajupakan ohessa 1982 eduskunta ja oikeuskansleri Kai Korte ottivat yhteen. Täysistunto äänesti, ettei valtioneuvoston oikeuskanslerilla ole oikeutta puuttua eduskunnan hallintoon. Tulkinnan vahvisti perustuslakivaliokunta.
Pöystin ja eduskunnan ottelua ei tule, koska kansleri tyhjensi pajatsonsa jo siivotulle työpöydälleen.
