Puolisosta voi Suomessa ottaa avioeron yksipuolisella hakemuksella. Eroa ei tarvitse perustella, eikä toinen puoliso voi estää sitä vastustamalla.
Paperilla avioeron hakeminen on siis varsin yksinkertaista. Käytännössä ero voi kuitenkin käynnistää suuren elämänmuutoksen: missä lapset asuvat, kuka jää yhteiseen kotiin, miten asumisen kulut ja lainat hoidetaan ja riittävätkö omat tulot uuteen arkeen?
Monia näistä kysymyksistä kannattaa selvittää jo ennen avioerohakemuksen jättämistä.
Verkkouutisten haastattelema juristi Sanna Svahn nostaa esiin erityisesti lasten asiat, asumisen ja talouden. Jos puolisoilla on lapsia, on mietittävä lasten asumista, huoltoa ja tapaamisia sekä sitä, miten arki käytännössä järjestetään mahdollisen muuton jälkeen.
Samalla kannattaa laskea, miten omat tulot riittävät asumiseen, lainanlyhennyksiin ja muihin menoihin.
– Tavallaan on hirveä määrä asioita, joita olisi hyvä miettiä etukäteen, Svahn sanoo VU:lle.
Eroa harkitsevan kannattaa muodostaa selkeä kuva myös puolisoiden omaisuudesta. Jos käytössä on esimerkiksi vain yksi yhteinen pankkitili, Svahn neuvoo harkitsemaan oman tilin avaamista ja palkan ohjaamista sinne.
Jos on syytä epäillä, että toinen puoliso saattaa pyrkiä salaamaan omaisuutta, varallisuutta koskevia asiakirjoja kannattaa ottaa talteen jo etukäteen. Tällaisia voivat olla esimerkiksi tili- ja verotiedot.
Svahn painottaa kuitenkin, että helpoin lähtökohta on sopia käytännön asioista yhdessä aina, kun se on mahdollista.
– Paras on toki aina se, että istuu puolison kanssa ja sopii asiat. Ainahan se ei ole mahdollista. Jos on, se selkeyttää paljon.
Puoliso ei voi estää avioeroa
Avioeroa ei Suomessa tarvitse perustella. Hakemuksen voi tehdä toinen puoliso yksin, eikä toinen voi estää avioeroa vastustamalla sitä.
Avioeroon kuuluu lähtökohtaisesti kuuden kuukauden harkinta-aika. Jos puolisot hakevat avioeroa yhdessä, harkinta-aika alkaa, kun hakemus saapuu käräjäoikeuteen.
Jos vain toinen puoliso hakee eroa, harkinta-aika alkaa siitä, kun hakemus on annettu toiselle puolisolle tiedoksi.
Avioeron vireilletulopäivä ja harkinta-ajan alkaminen eivät aina ole sama asia. Svahnin mukaan vireilletulopäivällä voi olla merkitystä omaisuuden osituksen kannalta, kun taas yksin haetussa avioerossa harkinta-aika alkaa vasta siitä, kun hakemus on annettu toiselle puolisolle tiedoksi.
Tiedoksianto voi pitkittää prosessia, jos toinen puoliso asuu ulkomailla tai hänen olinpaikkansa ei ole tiedossa. Tällaisissa tapauksissa voidaan käyttää esimerkiksi kansainvälistä tiedoksiantoa tai kuulutustiedoksiantoa.
Tavoittamattomiin menemällä avioeroa ei kuitenkaan voi estää.
– Ulkomaisissa tapauksissa voi kestää vuodenkin ennen kuin saadaan annettua tiedoksi. Joskus on ollut pidempäänkin, jos puoliso on täysin kadonnut teille tietämättömille.
Joskus avioeron voi saada ilman puolen vuoden harkinta-aikaa. Sitä ei tarvita, jos puolisot ovat asuneet erillään yhtäjaksoisesti vähintään kaksi vuotta ja erillään asuminen pystytään osoittamaan.
Jos puolisot tulevat myöhemmin toisiin ajatuksiin, avioeroa ei tarvitse välttämättä peruuttaa erillisellä hakemuksella. Avioeron toista vaihetta voi hakea, kun harkinta-aikaa on kulunut kuusi kuukautta. Jos sitä ei haeta vuoden kuluessa harkinta-ajan alkamisesta, asia raukeaa ja avioliitto jatkuu.
Sen sijaan voimaan tullutta avioeroa ei voida peruuttaa.
Joskus avioeroa ei voi saada
Voiko joskus käydä niin, että avioeron saaminen ei ole mahdollista?
Kyllä voi. Svahnin mukaan yksi tilanne on se, jossa avioero on jo tuomittu voimaan. Toinen on se, jos avioero on ehtinyt tulla vireille jossain toisessa maassa.
Jos avioliitto on solmittu ulkomailla, Suomi ei välttämättä ole toimivaltainen maa käsittelemään avioeroa. Silloin avioeroa on haettava siitä maasta, joka on asian suhteen toimivaltainen.
– Ulkomailla solmituissa avioliitoissa voi tulla vastaan tilanne, että avioeron saaminen edellyttää joitakin perusteluita. Näin voi olla esimerkiksi vanhoillisissa maissa, joissa avioeron saaminen ei ole yhtä yksinkertaista.
Jos avioliitto on solmittu Suomessa ja Suomen viranomaiset ovat toimivaltaisia käsittelemään avioerohakemusta, avioeron saamiselle ei ole mitään esteitä.
– Avioeron saa aina. Ainoa estävä tekijä voi olla se, jos avioliitto on jo ehditty purkaa tai sitä ei ole virallisesti edes solmittu.
Tällainen tilanne voi tulla vastaan esimerkiksi niin sanotuissa metsävihkimisissä, joissa avioliittoa ei ole virallisesti rekisteröity. Jos avioliittoa ei ole vahvistettu tai rekisteröity, ei avioeroa myöskään voi hakea.
Omaisuus aiheuttaa eniten epäselvyyksiä
Avioeroihin liittyvät kiistat näkyvät säännöllisesti juristien vastaanotoilla. Svahnin kokemuksen mukaan suurimmat epäselvyydet eivät yleensä liity itse avioeron hakemiseen vaan omaisuuteen ja siihen, mitä avio-oikeus käytännössä tarkoittaa.
Kiistoja voi hänen mukaansa ehkäistä sopimalla omaisuuteen liittyvistä pelisäännöistä mahdollisimman aikaisin.
Jos puolisot omistavat yhteisen kodin, jo ennen eroa on hyvä miettiä, jääkö toinen asuntoon, miten kulut jaetaan ja myydäänkö asunto vai lunastaako toinen puoliso toisen osuuden.
Avio-oikeuteen liittyviin vaatimuksiin on tullut lisäksi kymmenen vuoden määräaika. Svahnin mukaan aiemmin vastaan saattoi tulla tilanteita, joissa ositus oli jätetty tekemättä pitkäksi aikaa ja vaatimuksia esitettiin vasta vuosien tai jopa vuosikymmenten kuluttua.
– Aiemmin ei ollut tällaista tarkkaa määräaikaa.
Omaisuuden jakamista voidaan ennakoida esimerkiksi avioehdolla. Ennen ositusta voidaan tehdä myös osituksen esisopimus, jossa sovitaan siitä, miten omaisuus mahdollisessa erossa jaetaan.
– Pelisäännöt kannattaa tehdä selväksi mahdollisimman aikaisin. Avioehtosopimus on aina paras lähtökohta, jos haluaa turvata omaa omaisuuttaan, Svahn sanoo.
Lyhyesti sanottuna avioehto onkin tehokas keino välttyä myöhemmin monilta omaisuudenjakoon liittyviltä kiistoilta. Avioehto suositellaan tehtäväksi jo ennen avioliiton solmimista.
LUE MYÖS:
Joka toinen avioliitto päättyy eroon – näin suojaat omaisuutesi
Haaveiletko kirkkohäistä? Yksi ehto voi estää vihkimisen
