Venäjä-kirjailija Mihail Zygar kertoo New York Timesin esseessään historian valheellisesta uudelleenkirjoittamisesta Venäjällä. Hän nostaa esimerkiksi Suomessakin otsikoissa olleen venäläiskoulujen uuden historiankirjan. Zygarin mukaan teos on niin räikeä propagandistinen, ettei sen kutsuminen revisionistiseksi edes riitä.
Teoksessa Neuvostoliiton hirmuhallitsija Josif Stalin valkopestään viisaaksi ja tehokkaaksi johtajaksi, jonka uhrit ansaitsivat kohtalonsa. Neuvostoliiton loppuaikojen tarina on yhtä vääristelty. Siinä missä aiemmat venäläiset koulukirjat suhtautuivat kriittisesti suunnitelmatalouteen ja iäkkäisiin neuvostojohtajiin, on uudessa kirjassa kaikki pantu Yhdysvaltain väitettyyn painostukseen taipuneen Mihail Gorbatshovin syyksi.
Ukrainan sodasta kerrotaan 28 sivun verran.
– Ne eivät tietysti sisällä lainkaan historiaa vaan silkkaa räikeää propagandaa – Venäjän televisiosta kierrätettyjä kliseitä, Mihail Zygar päivittelee.
Opuksella on vahva yhteys historian uudelleenkirjoittamiseen rakastuneeseen Kremliin. Eräs kirjan kirjoittajista on nimittäin Venäjän entinen kulttuuriministeri ja nykyinen diktaattori Vladimir Putinin avustaja Vladimir Medinski.
Zygarin mukaan Medinskillä on kuitenkin toinen salattu rooli Putinin ”haamukirjoittajana”.
– Hän laatii tekstejä historiasta Putinin nimissä avustajajoukon kanssa. Medinskillä on nyky-Venäjällä tärkeä rooli, kun otetaan huomioon, kuinka pakkomielteisesti presidentti suhtautuu historiaan ja käyttää sitä hallintonsa pohjana, Mihail Zygar sanoo.
Vladimir Putin tunnetaan erikoisista historiaa käsittelevistä esseistään.
Hyvät lähteet Venäjän eliitissä omaavan Zygarin mukaan Medinski on rakentanut varjoissa ideologiset ja historialliset kulissit Putinin vallalle.
Kuka hän on?
Vladimir Medinski syntyi Ukrainan Tsherkasissa vuonna 1970. Hän ei kuitenkaan ole ukrainalainen. Medinskin isä oli sotilas ja perhe muutti tiuhaan komennusten perässä. Putinin tuleva haamukirjoittaja sai konservatiivisen ja isänmaallisen neuvostokasvatuksen, opiskeli journalismia Moskovan kansainvälisten suhteiden instituutissa ja kuului kommunistisen puolueen nuorisojärjestö Komsomoliin.
Mihail Zygarin mukaan Medinski sopeutui hyvin Neuvostoliiton romahdukseen. Hän perusti opiskelukavereidensa kanssa mainosfirman vuonna 1992 ja edusti muun muassa tupakkayhtiöitä Venäjällä.
Zygar kertoo tavanneensa Medinskin ensi kertaa 1990-luvun lopulla. Menestyvänä liikemiehenä tunnettu Medinski opetti tuolloin yritysviestintää bisnestensä ohessa. Vladimir Putinin noustua valtaan Medinski lähti politiikkaan. Hän nousi parlamenttiin Putinin Yhtenäinen Venäjä -puolueen listalta vuonna 2004.
Pari vuotta myöhemmin entinen tupakkalobbari alkoi kirjoittaa kirjoja historiasta. Mihail Zygar luonnehtii niitä historialliseksi PR-materiaaliksi, jossa pyrittiin murtamaan ”myyttejä Venäjästä” ja korvaamaan niitä uusilla tarinoilla.
– Medinski väitti jokaisessa kirjassa, että kaikki paha Venäjän historiassa olikin vihollisten harjoittamaa parjausta.
Zygarin mukaan oikeat historioitsijat arvostelivat Medinskin teoksia. Sillä ei kuitenkaan ollut merkitystä.
– Medinski rakensi myytin Venäjästä hyväntahtoisena ja vahvana – ja aina voitokkaana väitetysti vähäisempien kansojen edessä, Mihail Zygar kirjoittaa.
”Sodan ja väkivallan propagandaa”
Vladimir Medinskin tarinat kiinnittivät lopulta myös presidentti Putinin huomion. Hän nosti amatöörihistorioitsijan Venäjän kulttuuriministeriksi vuonna 2012. Mihail Zygar sanoo Kremliä lähellä olevan lähteen kertoneen, että Medinski sai heti selvän tehtävän diktaattorilta. Venäläinen yhteiskunta olisi militarisoitava.
Näin hän myös toimi.
Vladimir Medinski otti johtaakseen Venäjän sotahistoriallisen seuran ja järjesti menneitä voittoja glorifioivia tapahtumia. Kulttuuriministerinä Medinski kanavoi rahoitusta useille toisen maailmansodan venäläisiä sankaritarinoita kertoville elokuville. Kuvataidetta mies halveksui.
– Medinski sanoi eräässä kokouksessa, ettei taidetta ole mikään sellainen, mitä hän voisi itsekin piirtää. Hän suosi suurelokuvia. Hänen koko kulttuuripolitiikkaansa voidaan kuvata sodan ja väkivallan propagandaksi.
Vuonna 2020 Putin siirsi ministerin avustajakseen. Zygarin mukaan Medinski otti tämän alennuksena. Korona-aika nosti hänet kuitenkin takaisin diktaattorin suosioon.
Vladimir Putin tunnetusti vietti valtaosan synkimmästä pandemia-ajasta eristäytyneenä Valdain datsalleen. Siellä hänen on kerrottu hurahtaneen entisestään historiaan. Mihail Zygar kuvaa käytöstä suorastaan pakkomielteiseksi.
– Hän alkoi puhua historia-aiheista, mutta hän tarvitsi assistentin, henkilön, joka voisi jalostaa hänen ideoitaan ja ilmaista niitä. Medinski oli luonnollinen valinta.
Mihail Zygar paljastaa kirjoituksessaan, kuinka Vladimir Putin ja Vladimir Medinskin tiimi laativat revisionistisia tekstejään.
– Prosessi toimii seuraavasti: presidentti sanelee teesinsä Medinskille, joka kehittää niitä ja sanelee ne sitten vuorostaan avustajilleen. He kirjoittavat esseet ja sitten teksti palaa toiseen suuntaan takaisin Medinskille ja lopulta Putinille editoitavaksi.
Näin kerrotaan syntyneen esimerkiksi Vladimir Putinin pahamaineisen vuoden 2021 esseen Ukrainasta. Siinä Putin avasi jälkikäteen arvioituna erityisen synkkää ajatteluaan Ukrainasta. Tekstissä muun muassa todetaan venäläisten ja ukrainalaisten olevan yhtä kansaa ja väitetään, että Ukrainan valtio on vain bolshevikkien luomus.
– Presidentin kotisivuilla julkaistu artikkeli lähetettiin kaikkiin sotilasyksiköihin ja Putin siteeraa sen keskeisiä osia yhä puheissaan. Lähes koko artikkeli on sisällytetty uuteen koulujen historiankirjaan, Mihail Zygar huomauttaa.
