Vuonna 1955 Charlie Hopkins lähetettiin Alcatraziin suorittamaan 17 vuoden tuomiota kidnappauksesta ja ryöstöstä sen jälkeen, kun hän oli aiheuttanut ongelmia muissa vankiloissa.
Nukahtaessaan yöllä selliinsä syrjäisellä saarella hän kertoi, että ainoa ääni oli ohikulkevien laivojen vihellys.
– Se on yksinäinen ääni. Se muistutti sinua Hank Williamsin laulamasta laulusta I’m so lonesome I could cry, Hopkins kertoo BBC:lle.
Nyt 93-vuotias ja Floridassa asuva Hopkins sanoo San Franciscon kansallisarkiston ilmoittaneen hänelle, että hän on todennäköisesti viimeinen elossa oleva entinen Alcatrazin vanki.
BBC:lle antamassaan haastattelussa Hopkins kuvailee elämää, missä hän ystävystyi gangsterien kanssa ja auttoi kerran suunnittelemaan epäonnistunutta pakoa.
Vaikka vankila suljettiin vuosikymmeniä sitten, Yhdysvaltain presidentti Donald Trump sanoi äskettäin haluavansa avata sen uudelleen liittovaltion vankilana.
Kun Hopkins siirrettiin Atlantasta vuonna 1955 Alcatraziin, hän muistaa sen olleen puhdas, mutta karu.
– Ja siellä oli vähän häiriötekijöitä – ei radiota tuolloin ja vähän kirjoja. Ei ollut mitään tekemistä. Saatoin kävellä edestakaisin sellissä tai tehdä punnerruksia, hän kertoo.
Hopkins oli kiireinen osan ajasta työssään siivoten Alcatrazia, lakaisten lattioita ja kiillottamalla niitä ”kunnes ne kiilsivät”, hän sanoi.
Hopkinsin mukaan hän onnistui joutumaan vaikeuksiin jopa Alcatrazissa ja vietti useita päiviä laitoksen ”D-lohkossa” – eristyssellissä, jossa pidettiin huonosti käyttäytyviä vankeja, ja joita harvoin päästettiin ulos selleistään.
Hänen pisin jaksonsa siellä – kuusi kuukautta – tuli sen jälkeen, kun hän yritti auttaa useita muita vankeja, mukaan lukien pahamaineisen pankkiryöstäjä Forrest Tuckerin, pakenemaan Alcatrazista, Hopkins kertoo.