Ääri-islamistisen terroristijärjestö Hamasin viimeviikonloppuiset terroristi-iskut ovat järkyttäneet koko maailmaa. Erityisen traagisen tilanteesta tekee se, että uhreiksi valikoituneet olivat keskimäärin niitä, jotka ovat eniten pyrkineet Israelin ja Palestiinan välisen konfliktin rauhanomaiseen ratkaisemiseen.
Pahimmat verilöylyt tapahtuivat musiikkifestivaalin lisäksi Kfar Azan ja Be’erin kylissä, joissa kuoli satoja ihmisiä. Molempien kylien juuret ovat juutalaisessa kibbutsiliikkeessä, jonka aatemaailma perustuu yhteisomistukseen ja tasa-arvoon. Kfar Azan perustivat aikoinaan Israeliin pakolaisina tulleet marokon- ja egyptinjuutalaiset, jotka oli ajettu kotimaidensa antisemitististen hallintojen toimesta maanpakoon. Näiden seikkojen valossa ei ole ihme, että kylien asukkailla on ollut vahva solidaarisuuden tunne palestiinalaisia kohtaan. Se on näkynyt myös kylien äänestyskäyttäytymisessä.
Vuoden 2022 vaaleissa vapaamielisten ja sekulaarien kaupunkilaisten suosima Yesh Atid -liberaalipuolue sai Kfar Azassa yli 34 prosenttia äänistä. Luku on korkeampi kuin vapaamielisyyden mekkana tunnetussa Israelin suurimmassa kaupungissa Tel Avivissa. Be’erissä suurin puolue oli 35 prosentilla kahden valtion ratkaisua kannattava Työväenpuolue, joka sai valtakunnallisesti neljän prosentin kannatuksen.
Sen sijaan pääministeri Benjamin Netanjahun Likud ja muut uskonnolliset puolueet, jotka ovat kannattaneet siirtokuntien laajentamista Länsirannalla, eivät kylissä menestyneet. Likud sai Be’erissä kolmen prosentin ja Kfar Azassa yhdeksän prosentin kannatuksen, ja päätyi molemmissa viidennelle sijalle. Koko Israelissa se oli suurin puolue 23 prosentin kannatuksella. Be’erissä tukensa hallituspuolueille antoi vain neljä prosenttia äänestäjistä.
Vaalitulosten perusteella Kfar Azan ja Be’erin asukkaista heijastuu kuva rauhanomaisina ja ahkerina ihmisinä, jotka ovat rakentaneet vuosikymmenten saatossa Negevin karulle aavikolle kukoistavat kyläyhteisöt. He vastustivat siirtokuntien laajentamista ja kannattivat kahden valtion ratkaisua, jossa Länsiranta ja Gaza muodostaisivat tulevaisuudessa itsenäisen palestiinalaisvaltion. Populismista, uskonnollisesta fundamentalismista tai ääri-ideologioista he eivät piitanneet.
Tämä ei Hamasia hetkauttanut. Se kohdisti iskunsa niiden israelilaisten joukkoon, jotka olivat aktiivisimmin toivoneet israelilaisten ja palestiinalaisten rauhanomaista yhteiseloa. Hamasilla ei ole intressiä löytää rauhanomaista ratkaisua – sille riittää juutalaisten tappaminen, iästä, sukupuolesta ja poliittisista mielipiteistä riippumatta. Yhteiseloa tuskin edistää sekään, että Fatahin johtama palestiinalaishallinto Länsirannalla ei ole kyennyt tuomitsemaan selväsanaisesti Hamasin iskuja.
Kyläläisten toivoma kahden valtion ratkaisu on nyt ottanut vuosikymmenien verran takapakkia, ja juopa israelilaisten ja palestiinalaisten välillä on entistä suurempi. Jos edes kovaäänisimmin rauhan puolesta puhuvat israelilaiset eivät ole turvassa, ei voimakeinoihin perustuvien ratkaisujen kannatus voi kuin nousta. Kun Hamasin verilöylyä todistaneiden Etelä-Israelin kibbutsikylien asukkaat suuntaavat seuraavan kerran vaaliuurnille, lieneekin todennäköistä, että ratkaisuja etsitään entistä enemmän puheiden sijaan aseista.