Hallitus aikoo korottaa yleistä arvonlisäverokantaa 25,5 prosenttiin syyskuun alusta. Korotus on tarpeen julkisen talouden vahvistamiseksi, mutta samalla se muodostaa uhan julkisten palvelujen tuottavuudelle – ellei valmistelussa huomioida hyvinvointialueiden ja kuntien niin kutsuttua laskennallista palautusta.
Asian ymmärtämiseksi on sukellettava arvonlisäverotuksen ihmeelliseen maailmaan.
Arvonlisäverolain 130 pykälän mukaan hyvinvointialueet ja kunnat saavat hankintoihinsa sisältyvät arvonlisäverot takaisin valtiolta eräin poikkeuksin. Hyvinvointialue saa esimerkiksi omien hoivakotiensa tarvike- ja palveluhankintoihin sisältyvän arvonlisäveron valtiolta takaisin. Palautus on täysimääräinen riippumatta siitä, onko arvonlisävero 24 tai 25,5 prosenttia.
Myös yritysten ja järjestöjen ylläpitämissä hoivakodeissa tehdään vastaavia palvelu- ja tarvikehankintoja. Yksityisillä toimijoilla ei ole kuitenkaan vastaavaa arvonlisäveron palautusjärjestelmää, eikä hyvinvointialue voi saada palautusta yksityisen palveluntuottajan tekemästä hankinnasta. Hyvinvointialueiden ostamiin sote-palveluihin jää tällöin niin sanottua piilevää arvonlisäveroa.
Piilevä arvonlisävero tuottaa tilanteen, jossa hyvinvointialueen tai kunnan olisi verotuksen näkökulmasta kannattavampaa tuottaa sote- tai varhaiskasvatuspalvelu itse sen sijaan, että hankkisi palvelun yrityksiltä tai järjestöiltä. Tämä verotuksellinen ongelma on tunnistettu ja sitä on pyritty ratkomaan: arvonlisäverolakiin on säädetty 130 a §, jonka mukaan hyvinvointialueilla ja kunnilla on oikeus saada niin sanottu laskennallinen palautus sote-hankinnoista. Kunnan osalta oikeus koskee myös varhaiskasvatuspalveluja.
Tämä laskennallisen palautus on nykyisin viisi prosenttia palvelun tai tavaran ostohinnasta. Se ei riitä. Jotta verotus olisi todellisuudessa neutraalia ja kannustaisi hyvinvointialueita fiksuihin hankintoihin, laskennallisen arvonlisäveron tulisi vastata sote- ja varhaiskasvatuspalvelujen piilevän arvonlisäveron määrää.
HALI:n tilaaman arvion mukaan vuonna 2022 sote- ja varhaiskasvatusalan yritysten piilevä arvonlisävero oli 8,3 prosenttia niiden liikevaihdosta. Piilevä arvonlisävero on siis jo nyt 66 prosenttia arvonlisäveron laskennallista palautusta suurempi. Verotuksellinen epätasa-arvo kärjistyy merkittävästi, jos laskennallista palautusta ei korjata, kun arvonlisävero korotetaan 25,5 prosenttiin.
Jos laskennallista palautusta ei korjata, voi hyvinvointialueilla ja kunnissa tulla eteen tilanne, jossa vääristyneiden veronpalautusten takia alueen kannattaa valita tehokkaamman ostopalvelun sijaan tehottomampi oma palvelutuotanto. Tilanne olisi haitallinen koko julkisen talouden kannalta. Verotuksellinen ohjaus kohti julkisia monopoleja olisi myrkkyä tuottavuudelle myös pitkällä aikavälillä.
Arvonlisäverolain 130 a §:n 4. momentissa mainittu viiden prosentin laskennallinen palautus on korjattava yhdeksään prosenttiin, jotta se vastaa piilevän arvonlisäveron määrää verokannan korotuksen jälkeen. Muutos edellyttää vain yhden numeron muuttamista laissa.
Korjaus on valmistelun näkökulmasta helppo, mutta esimerkiksi hyvinvointialueiden päätöksenteon ja julkisten palvelujen tuottavuuskehityksen kannalta hyvin merkittävä toimi. Hallituksella on nyt näytön paikka: halutaanko neutraalia verotusta vai julkisia monopoleja?
