Oikeistohallituksen puolueet ovat ajautuneet luottamuspulaan. Perussuomalaiset riitelee hallituskumppaneidensa kokoomuksen, ruotsalaisen kansanpuolueen ja kristillisdemokraattien kanssa.
Pääministeri Petteri Orpon (kok) ja valtiovarainministeri Riikka Purran (ps) välit kiristyivät eduskunnan luottamusäänestyksen jälkeen. Elinkeinoministeri Vilhelm Junnilaa (ps) tukenut kokoomus muutti mielensä ja vaati tämän eroa. Purra oli uhannut kaataa hallituksen, jos eduskunta antaa ministerille epäluottamuslauseen.
Orpon takinkäännös osui perussuomalaisia vyön alle. Purra vastasi samalla tavalla.
Uudeksi elinkeinoministeriksi Purra nosti Wille Rydmanin (ps), joka on entinen kokoomuksen kansanedustaja. Potku oli tarkoitettu kokoomukselle ja medialle, jossa erityisesti Helsingin Sanomat on käsitellyt Rydmanin nuoriin naisiin kohdistunutta epäasiallista käytöstä.
Näyttävästä operaatiostaan huolimatta Purra luopui kovimmasta uhkauksestaan. Hallitus pysyi koossa, vaikka Junnila lähti.
Hallitus saattoi pelastua myös siksi, että oppositio ei halunnut kaataa sitä. Junnila selvisi eduskunnan äänestyksestä täpärästi luvuin 95–86. Kaksitoista opposition kansanedustajaa oli poissa.
Jos kaikki oppositioedustajat olisivat olleet paikalla, ruotsalainen kansanpuolue ja äänestyksestä pidättyneet kokoomuksen Saara-Sofia Sirén ja Ben Zyskowicz olisi pantu lujille. Rkp sai protestoida Junnilaa vastaan, koska temppu ei vaarantanut hallitusrintaman enemmistöä.
Mikäli oppositio olisi ollut vakavissaan, se olisi määrännyt edustajansa osallistumaan äänestykseen. Haluttomuudesta kertoi sekin, että jokaisesta ryhmästä oli poissa edustajia.
Lintsareiden määrä noudatti puolueiden voimasuhteita. Sosiaalidemokraateista äänestyksen jättivät väliin puheenjohtaja Sanna Marin, varapuheenjohtaja Ville Skinnari ja kolme muuta kansanedustajaa.
Keskustalaisista oli poissa neljä edustajaa, Vasemmistoliitosta, vihreistä ja Liike nyt:stä yksi edustaja jokaisesta.
Väitteelle taktikoinnista löytyy helposti selityksiä. Sdp:ssa on menossa puheenjohtajakamppailu. Puolueessa ei ole juuri nyt intoa ryhtyä neuvottelemaan hallituksesta.
Raha ja heikot kannatusluvut saattoivat ratkaista keskustan, vihreiden ja vasemmistoliiton käyttäytymisen. Ne saivat kevään eduskuntavaaleissa kunnolla selkäänsä.
Vaalitappio leikkaa puoluetukea ja keventää vaalikassaa. Hallitusta ei ole varaa kaataa, koska se voi johtaa ennenaikaisiin eduskuntavaaleihin.
Keskustan, vihreiden ja vasemmistoliiton budjetit ovat ensi vuonna joka tapauksessa kovilla. Tammikuussa on presidentinvaalit ja kesäkuussa valitaan edustajat Euroopan parlamenttiin.
Orpon hallituksen sisällissota on hyvin erikoinen. Asetelma on vaurioittanut pääministerin ja valtiovarainministerin suhdetta. Aivan ainutkertaista riitely ei ole.
Pääministeri Kalevi Sorsan (sd) hallituksessa 1983–1987 Sorsa ja keskustan johtaja, ulkoministeri Paavo Väyrynen ajautuivat toistuvasti törmäyskurssille. Sorsan kerrottiin tokaisseen, että hän keskustelee Väyrysen kanssa vain julkisen notaarin läsnä ollessa.
Sorsan hallitus kesti koossa koko vaalikauden. Kokoomus kelpasi Sdp:n kumppaniksi vasta vaalikaudella 1987–1991.
Orpon ministeristön yksi tukipilari on hallitusvastuuseen penseästi suhtautuva oppositio. Tilanne voi kuitenkin muuttua Sdp:n syyskuun puoluekokouksen jälkeen.
Opposition varaan Orpo ei voi laskea. Hallitus pysyy varmimmin vallassa, jos se kykenee toteuttamaan ohjelmansa. Sen puolueilla on erilaiset arvot ja toimintatavat, mutta ohjelmasta ne ovat sopineet.
