Garden Helsingin ehdollisesta rahoituspäätöksestä syntynyt kuohunta on hallinnut kesää. Media on kääntänyt pienimmätkin kivet ja peilannut poliittisten päättäjien ja lobbareiden toimintaa avoimuuden ja hyvän hallinnon ihanteisiin. Toisten mielestä kyse on ollut kesämyrskystä vesilasissa, toisten mielestä paljon syvemmästä kriisistä.
Lopulta hallitus veti poliittisen tukensa hankkeelta, pääministeri Petteri Orpo (kok.) ilmoitti, että tukien hakuun rakennetaan selkeämpi ja avoimempi menettelytapa. Se on hyvä asia.
Isossa kuvassa tapaus kertoo siitä, että suomalainen demokratia sopeutuu yhteiskunnan murrokseen, jossa läpinäkyvyys ja vaatimus siitä vahvistuvat nopeasti. Julkiset asiakirjat ovat muutaman klikkauksen päässä, poliitikkojen sähköposteja saadaan julki tietopyynnöillä, puoluerahoituksen avoimuus ja lobbareiden avoimuusrekisteri tekevät vaikuttamisen verkostoja entistä näkyvämmiksi. Vilkaisu sosiaaliseen mediaan paljastaa, kuinka pienessä maassamme miltei kaikki päättäjät kytkeytyvät toisiinsa.
Myös puolueiden ja poliitikkojen viestinnällinen ”spinnaus” menettää tehoaan. Faktojen tarkistaminen on nopeampaa, ja maailmalla poliitikkojen väitteitä tarkistetaan tekoälyn avulla jo reaaliajassa.
Päätöksiä ei voi enää perustella toteamalla, että näin on ennenkin on toimittu tai että muutkin toimivat samoin. Ei saa myöskään edes kaukaisesti näyttää siltä, että tuttuja on suosittu. Ennakoivan, oma-aloitteisen, tarkan ja nopean viestinnän puute voidaan tulkita salailuna. Uskottavuus voi saada julkisuudessa kolhuja, vaikka mitään väärää ei olisi tehtykään.
Kansalaisten vaatimukset avoimuudesta voimistuvat samalla kun Suomi on miljardiluokan sopeutusten keskellä. Siksi poliittisilta päättäjiltä tullaan ensi vaalikaudella penäämään entistä kärkkäämmin sitä, mihin niukat verovarat käytetään, mistä seuraavaksi leikataan ja millä perusteella.
Pohjoismainen demokratiamme on asettumassa uuteen asentoon, jossa päätöksenteon kulmahuoneessa on lasiseinät ja entistä kirkkaampi valo. Siellä pärjätäkseen päättäjän kannattaa nostaa entistä vahvemmin avoimuus johtavaksi arvokseen.