Kestävyysjuoksija Mustafe Muuse. LEHTIKUVA / ANTTI AIMO-KOIVISTO

Fanitan Mustafe Muusen äitiä

BLOGI

Kirjoittajan mukaan kasvuympäristöllä on tärkeä merkitys kotoutumisessa.
Picture of Heljä Misukka
Heljä Misukka
Yrittäjä, jonka LovEdu-yhtiö tekee muun muassa opetusalan konsultointia.
MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

Nuoren kestävyysjuoksijan Mustafe Muusen upeaa puhetta Urheilugaalassa on hehkutettu, eikä syyttä. Mutta minä fanitan erityisesti Mustafen äitiä Hodania, jonka tekemä strateginen oivallus on kaiken taustalla.

Sen sijaan, että Somaliasta tullut perhe olisi asettunut Turun Varissuolle, kuten niin monet muut somalitaustaiset, Hodan ymmärsi, että lasten kannalta toisenlainen kasvuympäristö auttaisi integroitumaan kantaväestöön. Hodan oli tulkin työssä oivaltanut monia asioita, mutta ryhtyi myös käytännössä toimimaan. Muutto keskiluokkaiseen lähiöön, jossa Mustafe tunsi itsensä erilaiseksi, oli henkisesti raskas. Mutta sen seurauksena Mustafe löysi ystävän kirjoista ja lukemisesta. Kieli kehittyi ja poika kirjoitti Turun SYKistä neljä laudaturia.

Samaan aikaan monessa isossa kaupungissa ollaan oltu pulassa segregaation kanssa jo vuosikaudet. Maahanmuuttajataustaiset lapset keskittyvät tiettyihin kouluihin, joissa kantaväestö on jo pitkään ollut vähemmistönä, eikä välitunnilla monikaan puhu suomea äidinkielenään. Näin kielelliset valmiudet jäävät heikoiksi, eikä ystävyyssuhteita muodostu kantaväestön kanssa. Esimerkiksi Espoossa on jo noin 9 000 vieraskielistä oppilasta perusopetuksessa eli enemmän kuin Karkkilassa tai Orivedellä on asukkaita! Kyse ei ole marginaalisesta asiasta.

Käytännössä suurin osa maahanmuuttajaperheiden lapsista on automaattisesti ohjattu S2-opetukseen (Suomi toisena kielenä) selvittämättä lapsen todellista kielitaitotasoa. Hyvänä tavoitteena on ollut kehittää oppilaan suomen kielen taitoa, niin että hän pystyy opiskelemaan tasavertaisesti muiden kanssa. Monesti tämä on kuitenkin vahvistanut kielteistä kehitystä varsinkin silloin, kun ryhmissä on vain vieraskielisiä oppilaita, ja vaikeuttanut pärjäämistä toisella asteella tai akateemisessa maailmassa.

Kouluissa on myös totuttu siihen, että vieraskieliset ohjataan aluksi valmistavalle luokalle. Onneksi ainakin Tampereella ja Espoossa kokeillaan jatkossa mallia, jossa 1.-2.-luokkalaiset aloittavat lähikoulussa tuettuna tavallisessa opetusryhmässä, eikä erillisessä valmistavan opetuksen luokassa. Tavoitteena on suomen oppiminen mahdollisimman nopeasti ja ystävyyssuhteiden muodostuminen omalla asuinalueella. Uskon, että tämä jos mikä vähentää segregoitumista ja syrjäytymistä.

Segregaatio vähenee, mutta joskus myös pahenee kaavoitus- ja asuntopolitiikan ratkaisuilla. Asumistukileikkausten ansiosta on jo nähtävissä, että suuret pienituloiset perheet muuttavat jo muutenkin haasteellisille alueille halvempiin asuntoihin. Tämän seurauksena syksyllä Helsingissä saatetaan nähdä koulu, joissa kaikki ekaluokkalaiset tulevat vieraskielisistä perheistä. Ei siis 60 prosenttia tai 40 prosenttia, vaan 100 prosenttia lapsista on maahanmuuttajaperheistä. Sen jälkeen tarvitaan taas rahaa segregaation torjumiseen. Säästö tuolla, kulu muualla.

Koska lähikouluperiaate koskee kaikkia, ketään ei voida väkisin siirtää toiseen kouluun, mutta kantaväestön aktiiviset ja tiedostavat perheet hakevat lapsensa muihin kouluihin esimerkiksi painotusluokille. Tätä hakeutumista yritetään ainakin Helsingissä tukkia sillä, ettei muiden asuinalueiden painotetuista luokista saa varsinaisesti kertoa, puhumattakaan että niitä voitaisiin avoimesti markkinoida kaikille. Vaikkakin painotusluokkia on paljon. Vantaalla, joka on Suomen kaupungeista maahanmuuttajavaltaisin, on valittu politiikka, ettei painotuksia juuri ole kuin musiikissa.

Kaikki äidit eivät ajattele kuin Hodan: He eivät ymmärrä vieraassa maassa kasvuympäristön merkitystä, eivätkä osaa tai voi tehdä tietoisia valintoja asuinympäristön ja koulun suhteen. Hodan myös näki harrastukset ja urheilun tärkeänä osana kasvuympäristöä. Urheilutreenit ja tiukat kotiintuloajat pitivät nuoren miehen poissa sekoiluista. Tässä ajattelussa ei toki ole mitään uutta, näin toimivat useimmat vanhemmat Suomessa. Vanhemmilla on oikeus ajatella lapsensa parasta, eikä kenenkään tarvitse solidaarisuudesta laittaa lastaan ehdoin tahdoin luokalle, jossa tietää olevan enemmän häiriötekijöitä kuin oppimista tukevaa innokkuutta.

Mutta jospa maahanmuuttajaperheissä tieto leviäisi ja hekin tekisivät valintoja, kuten Hodan teki ja kuten monet koulutetut vanhemmat tekevät? Olisiko siitä apua segregoitumisen torjuntaan? Jos lopetettaisiin vanhempien syyllistäminen ja otettaisiin oppia Hodanista?

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
› Uutissyöte aiheesta
Uusimmat
MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS

Opi sukeltamaan, ajattele kuin valkohai!

Suositut sukelluskurssit kokeneiden ammattilaisten johdolla. Verkkokaupassamme voit räätälöidä itsellesi sopivan paketin.
Tarjous

MUISTA LOGO!

Oy Sarin sukellus Ab
Roihupellon maauimala, Niinistö

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)