Turun yliopistollisen keskussairaalan sisätautien klinikan ylilääkäri emeritus, professori Jorma Viikari kirjoittaa Turun Sanomissa ihmettelevänsä, miksei sote-uudistuksen yhteydessä käsitelty laajemmin resurssien priorisointia. Sen sijaan päähuomio meni hyvinvointialueiden luomiseen ja organisaatioiden pystyttämiseen.
– Niiden puolueiden puheenjohtajat, jotka ovat olleet keskeisesti vaikuttamassa nykyisen organisaation luomiseen, ovat pääsääntöisesti joko ilmoittaneet eroavansa puheenjohtajan tehtävästään tai siirtymässä poliittiseen oppositioon, hän toteaa.
Hyvinvointialueilla on tällä hetkellä suurin puute resursseista ja riittävästä osaavasta työvoimasta. Vaikka kovassa kilpailussa onnistuttaisiinkin saamaan pätevää lisätyövoimaa ulkomailta, puuttuva kielitaito jää suureksi ongelmaksi.
– Vaikka vielä onnistuttaisiin erityisesti sairaanhoitohenkilökunnan ja lääkäreiden työn tehokkuutta parantamaan monen jo ehdottaman avustavan henkilöstön lisäämisellä, on melko varmaa, ettei kaikkea pystytä tekemään hyvin, hän toteaa.
– Edellinen hallitus ajoi voimaan muun muassa vanhusten hoidon mitoituksen, jota ei kyetä nyt eikä lähitulevaisuudessa noudattamaan. Tämä tulee johtamaan monen vielä toiminnassa olevan yksikön sulkemiseen.
Nykyisellään sorrutaan Viikarin mukaan hölmöläissadusta tuttuun peitonjatkamiseen: jostain päästä peittoa leikataan, jotta samat resurssit voidaan käyttää peiton jatkamiseen sen toisesta päästä. Hän vaatii hyvinvointialueille kansallisia, läpinäkyviä ja täsmällisiä linjauksia käytettävissä olevien resurssien priorisointiin. Nykyisellään kaikki hyvinvointialueet joutuvat pohtimaan asiaa erikseen, jotta kaikkia asiakkaita ei hoidettaisi huonosti.
Kyseessä on myös yhdenvertaisuuskysymys, hän huomauttaa.
– Koska entistä Lääkintöhallitusta ei ole, asiasta tulisi erittäin kiireellisesti pystyttää parlamentaarinen komitea, joka asiantuntijoita kuullen loisi konkreettiset, oikeudenmukaiset ja tasa-arvoiset raamit terveydenhuollolle, Viikari kirjoittaa.
– Nopea toiminta on maassamme mahdollista, kun asia on kaikille tärkeä ja tahtoa löytyy – ajateltakoon vaikka Nato-päätöksen aikaansaamista alusta loppuun noin yhdessä vuodessa.
