Ukrainan asevoimien entinen komentaja Valeri Zaluzhnyi syyttää presidentti Volodymyr Zelenskyitä vuoden 2023 vastahyökkäyksen epäonnistumisesta.
Kenraali ja nykyinen suurlähettiläs sanoi AP:n haastattelussa helmikuussa, että suunnitelmana oli keskittää joukot ”yhteen nyrkkiin”, joka olisi murtautunut läpi Venäjän linjoista Zaporizzjassa ja leikannut kahtia maayhteyden miehitetylle Krimin niemimaalle.
Tämä olisi ex-komentajan mukaan muuttanut sodan kulkua ratkaisevalla tavalla. Suunnitelma epäonnistui, koska Ukrainan rajalliset voimavarat jaettiin useille rintamalohkoille.
Laajempi analyysi osoittaa tilanteen olleen monimutkaisempi, ja että osa virheistä oli Zaluzhnyin itsensä vastuulla. Euromaidan Press -media nostaa esille New York Timesin, Washington Postin, brittiläisen RUSI-tutkimuslaitoksen ja Ukrainan asevoimien lähteiden arvioita vuoden 2023 operaatiosta.
Kysymys ei ollut vain voimavarojen puutteesta, vaan myös niiden hajauttamisesta ja lännen tuen ristiriidoista.
Voimat hajautettiin useasta syystä
On totta, että Ukrainan alkuperäisenä suunnitelmana oli keskittää 12 prikaatia yhteen pääiskuun. Volodymyr Zelenskyi ei jättänyt joukkoja käyttämättä, vaan jakoi ne kahteen suuntaan.
Viisi prikaatia ohjattiin Bahmutin alueelle kenraali Oleksandr Syrskyin vaatimuksesta. Loput seitsemän jäivät pääiskuun Melitopolin suuntaan. Tulos oli analyysin mukaan kaksi “puolikasta nyrkkiä”, jolloin ratkaisevaa läpimurtoa ei saatu aikaan kummallakaan suunnalla.
Ratkaisu oli strateginen valinta. Zelenskyi asettui Syrskyin linjalle, joka lupasi uutta läpimurtoa vuoden 2022 onnistumisten jälkeen.
Samalla myös Valeri Zaluzhnyin omat päätökset hajauttivat voimaa. Hän päätti hyökätä kolmella eri akselilla, vaikka Yhdysvallat painosti keskittymään yhteen pääsuuntaan.
Osa ratkaisevista päätöksistä tehtiin suoraan sotilasjohdossa. Zaluzhnyi keskeytti mekanisoidut hyökkäykset jo neljän vuorokauden jälkeen raskaiden tappioiden vuoksi. Hän määräsi merijalkaväen ylittämään Dnepr-joen Hersonin alueella, vaikka Yhdysvallat varoitti operaation epäonnistuvan.
Krynkyn taisteluissa kuoli tai haavoittui tuhansia ukrainalaisia sotilaita ilman merkittävää tulosta.
Myös yksittäiset taktiset viivästykset, kuten eteneminen Robotynen alueella, antoivat Venäjälle aikaa vahvistaa puolustusta.
Ukraina joutui hyökkäämään ilman ilmaherruutta ja puutteellisella kalustolla Venäjän laajaa linnoitettua puolustusvyöhykettä vastaan. Asiantuntijoiden mukaan yhtä massiivisia puolustusasemia ei ollut rakennettu sitten toisen maailmansodan.
RUSI:n mukaan länsi toimitti kalustoa tavalla, joka ei vastannut Naton omaa doktriinia. Miinanraivauskalustoa oli liian vähän, asejärjestelmät saapuivat myöhässä ja osin yhteensopimattomina eikä F-16-hävittäjiä toimitettu ajoissa.
Pitkän kantaman ATACMS-ohjukset hyväksyttiin vasta kuukausia hyökkäyksen alkamisen jälkeen. Samalla länsi painosti Ukrainaa hyökkäämään.
Analyytikko Mykola Bielieskov sanoo strategisen tilanteen olleen kuin shakin siirtopakko: hyökkäys oli toteutettava poliittisista syistä, koska puolustukseen siirtyminen olisi lisännyt länsimaiden painetta rintamalinjojen jäädyttämiseksi. Olosuhteet suosivat kuitenkin selvästi puolustavaa osapuolta.
Epäonnistuminen ilman yksittäistä syyllistä
Jälkikäteen yksikään vuoden 2023 vastahyökkäyksessä vapautettu paikkakunta ei ole pysynyt Ukrainan hallussa. Kaikki niistä menetettiin uudelleen vuoteen 2025 mennessä.
Lopulta ratkaisevaa ei ollut vain yksittäinen virheellinen päätös, vaan operaation kokonaisuus.
Siihen vaikuttivat yksiköiden hajauttaminen, ristiriitaiset strategiat ja alimitoitettu tuki.