Kokoomuksen kansanedustaja, kenraali evp Jarmo Lindbergin mukaan GPS-häirinnän vaikutukset ilmailuun ovat huomattavasti suuremmat kuin ohjuksiin ja muihin täsmäaseisiin. Aiemmin GPS:n sotilaskoodista vastaavana ilmavoimien operaatiopäällikkönä toiminut Lindberg kertoo asiasta X-viestissään.
Suomenlahden alueella on ollut viime viikkoina voimakasta GPS-häirintää. Häirinnästä on syytetty Venäjää, ja muun muassa Viron ulkoministeri Margus Tsahkna onkin kutsunut tilannetta Venäjän hybridihyökkäykseksi.
Häirintä on johtanut jo siihen, että Finnair on joutunut keskeyttämään lentonsa Tartoon kuukaudeksi.
Lindberg muistuttaa, että GPS perustuu NAVSTAR-sateliitteihin. Se, kuinka tarkasti GPS pystyy paikantamaan sijainnin riippuu siitä, kuinka monta satelliittia on kulloinkin horisontin yläpuolella.
Lentokoneet ja ohjukset hyödyntävät suunnistuksessa GPS:n lisäksi laserhyrriä. Kun hyrriin koodataan tarkka lähtöpiste, voi hyrrä mitata sen jälkeistä sijaintia kiihtyvyyttä mittaamalla. Tällöin navigointiin ei tarvita GPS:ää, mutta pelkkiin hyrriin luottamisen haittapuolena on epätarkkuus – lennon aikana paikannustarkkuus kun huononee hitaasti, mutta varmasti.
– Lentokoneet ja ohjukset voivat kyllä suunnistaa pelkillä laserhyrrillä, mutta ajan mittaan paikannustarkkuus heikkenee. Lentokoneella sillä on merkitystä, koska bensan loppuessa renkaiden pitäisi koskettaa kiitorataa. Ohjuksen taas pitäisi löytää maaliin, Lindberg selittää.
Parempi paikannustarkkuus saavutetaan, jos laserhyrriin liitetään GPS-vastaanotin. Näin se voi aktiivisesti päivittää sijaintia sateliiteista, eikä sen tarkkuus heikkene.
Käytännössä reittilennot voidaan lentää vaikka pelkkien laserhyrrien varassa, sillä niillä metrintarkan sijainnin tietäminen ei ole niin tärkeää. Ongelmaksi voi kuitenkin nousta lähestyminen ja laskeutuminen lentokentälle.
– Jos loppulähestyminen aiotaan tehdä tarkalla GPS-pohjaisella menetelmällä, voi häirintä estää lähestymisen, Lindberg kertoo.
Lentokoneet voivat kyllä käyttää laskeutumiseen myös maasta lähetettävää ILS (Instrumental Landing System) -signaalia, mutta näitä ei kaikilla kentillä ole. Esimerkiksi Tartossa vain kiitoradan toinen pää on varustettu ILS-signaalilla, ja sinnekin lähestyminen edellyttää GPS:ää.
– Jos ILS:iä ei ole ja GPS on häiritty, ei kentälle päästä huonolla säällä, Lindberg tiivistää.
Ohjuksiin GPS-häirintä vaikuttaa kuitenkin huomattavasti vähemmän, ellei kyse ole erityistä tarkkuutta vaativista iskuista. Normaalisti ohjuksissa käytetään laserhyrrien ja GPS:n yhdistelmää, mutta Lindbergin mukaan ohjus saadaan kyllä kohteeseensa pelkillä hyrrilläkin.
Lindberg kertoo, että jos GPS:n ja laserhyrrien yhdistelmällä ohjuksen osumatarkkuus on metri, on se pelkillä hyrrillä noin 10 metriä. Tämä ei juuri lohduta ohjuksen kohteena olevia.
– Jos taistelijapari istuu luottaen netistä ostettuun häirintälähettimeen sissiteltassaan, jonne on matkalla inertially guided, GPS-aided ohjus, voi 1000-2000 kilon taistelukärjellä varustettu ohjus edelleen tuottaa ikävän yllätyksen, sillä vielä 10 metrin päästäkin sen saapumisen huomaa. Eli siinä voivat sissiteltan liepeet jonkin verran lepattaa, Lindberg kommentoi.
GPS-järjestelmän häirintä puhuttaa jo valtiojohtoakin. Mikä se GPS oikein on ja miten sitä häiritään? Olin viran puolesta GPS:n sotilaskoodista vastaava ilmavoimien operaatiopäällikkönä. Ostin USA:sta muutaman GPS-kirjan ja luin ne, jotta ymmärsin mistä vastasin. Seuraa ketju
— Jarmo Lindberg (@CharlesLindberg) May 3, 2024
