Pelote ei petä Taiwaninsalmessa, mutta Kiina voi ohittaa sen, varoittaa Yhdysvaltain ilmavoimien Air Universityn apulaisprofessori, eversti evp. J. William DeMarco War on the Rocks -sivuston artikkelissaan.
Hänen mukaansa Kiinan viimeaikaiset laajat sotaharjoitukset Taiwanin ympärillä viittaavat strategiseen ajatteluun, jossa ratkaisevaa ei ole maihinnousun tai laajamittaisen sodan valmistelu, vaan vastustajan asteittainen halvaannuttaminen.
Harjoituksia on länsimaissa usein tulkittu valmistautumiseksi maihinnousuun ja hyökkäykseen.
Demarcon mukaan tämä tulkinta on kuitenkin puutteellinen. Kiinan toimet eivät välttämättä ensisijaisesti tähtää Taiwanin valtaamiseen, vaan saarivaltion ja sen liittolaisten liikkumatilan kaventamiseen ja päätöksenteon lamaannuttamiseen jo ennen mahdollisen sodan syttymistä.
Hän katsoo, että Kiinan strategian ytimessä on ajatus ”halvaannuttamisesta”: jatkuva paine, epävarmuuden lisääminen ja ajan venyttäminen niin, että vastapuolen poliittinen päätöksenteko hidastuu ja liittolaisrintama alkaa rakoilla. Tavoitteena ei ole ratkaiseva taistelu vaan tilanne, jossa vastarinta käy poliittisesti ja taloudellisesti kestämättömäksi.
Demarco sanoo Kiinan presidentti Xi Jinpingin vahvistaneen tätä viestiä uudenvuodenpuheessaan kutsumalla Taiwanin yhdistämistä ”väistämättömäksi”. Ajoitus – heti sotaharjoitusten jälkeen – nähtiin signaalina siitä, että vaihtoehtoja pyritään kaventamaan myös retorisesti.
Merisaarto vai karanteeni?
Sotaharjoituksiin osallistui myös Kiinan rannikkovartioston aluksia.
– Se ei ollut sattumaa. Se viestii siirtymisestä sotilaallisen valloituksen valmistelusta karanteenistrategian harjoitteluun, William Demarco toteaa.
Hänen mukaansa merisaarron ja karanteenin välinen ero on tärkeä, mutta se usein unohdetaan.
– Saarto on kansainvälisen oikeuden mukaan tunnustettu sotatoimi, joka oikeuttaa saartovallan hyökkäämään rajoja rikkovia aluksia vastaan, mutta laukaisee myös puolueettomuuslait, jotka pakottavat kolmannet osapuolet julistamaan aikeensa ja asemansa.
Sen sijaan karanteeni voidaan esittää lainvalvontatoimena – esimerkiksi alusten tarkastuksina Kiinan omiksi väittämillään vesillä.
– Rannikkovartioston valvonnan ja valikoivien tarkastusten ympärille rakennettua karanteenia on vaikea torjua, koska se hämärtää sotilas- ja siviiliviranomaisten välistä rajaa, mutta on silti oikeudellisesti peruutettavissa, mikä vaikeuttaa kollektiivista reagointia ja antaa aikaa pakottavan paineen kasaantumiselle, Demarco sanoo.
– Tämä oikeudellinen epäselvyys on strateginen ase… Jos Yhdysvaltain laivaston alus puuttuu tilanteeseen estääkseen Kiinan rannikkovartioston alusta tarkastamasta rahtilaivaa, Washington puuttuu teknisesti Kiinan sisäiseen lainvalvonta-asiaan ja näyttäytyy ensimmäisen laukauksen ampujana. Juuri tätä epäröintiä Peking pyrkii hyödyntämään.
Strategian ei tarvitse olla täydellinen
Taiwan tuo noin 98 prosenttia energiastaan ulkomailta. Erityisen haavoittuva se on nesteytetyn maakaasun (LNG) osalta, jonka varastot riittävät arviolta vain noin 11 päiväksi. LNG:tä ei voida varastoida kuukausiksi kuten hiiltä, vaan toimitusten on oltava jatkuvia.
Kiinan strategian ei tarvitse olla William DeMarcon mukaan täydellinen toimiakseen. Riittää, että epävarmuus kasvaa niin suureksi, että vakuutusmaksut nousevat ja kuljetusyhtiöt alkavat välttää reittiä. Tällöin Taiwaniin voi syntyä ensin energiakriisi ja lopulta valtion sisäinen legitimiteettikriisi ilman, että kaikkia aluksia pysäytetään voimakeinoin.
Hän korostaa Kiinan sotilasdoktriinin painottavan ”kolmea sodankäynnin muotoa”: mielipidevaikuttamista, psykologista painostusta ja oikeudellista argumentointia. Tavoitteena on muokata strategista ympäristöä ja kaventaa vastustajan vaihtoehtoja ennen sotilaallista ratkaisua.
– Lännen peloteajattelu koskien Taiwaninsalmea on edelleen pitkälti maihinnousukeskeistä: kysymys kuuluu, pystyykö Kiina toteuttamaan hyökkäyksen ennen kuin Yhdysvallat ja sen liittolaiset ehtivät väliin.
Jos Kiina kuitenkin pyrkii kiertämään tämän pidäkkeen asteittaisella painostuksella, perinteinen pelote voi DeMarcon mukaan osoittautua riittämättömäksi.
Hän esittää ratkaisuksi ennakkoon sovittuja, automaattisia vastatoimia esimerkiksi tilanteessa, jossa Kiina julistaisi lainvalvontaan perustuvan ”karanteenin”. Tällaisia voisivat olla valmiiksi suunnitellut saattueoperaatiot tai taloudelliset tukipaketit.
Keskeinen kysymys ei DeMarcon mukaan ole vain se, voidaanko Kiinan maihinnousu torjua. Oleellisempaa on, voidaanko estää hitaampi tappio.
– Tällaisessa asetelmassa avoimen sodan puuttuminen ei välttämättä tarkoita onnistunutta pelotetta. Se voi merkitä, että halvaantuminen on jo alkanut.