Euroopalta puuttuu Viron entisen pääministerin Siim Kallaksen mielestä riittävä kyky käyttää voimakeinoja mahdollista hyökkääjää vastaan, vaikka eurooppalaiset ovat ylpeitä arvoistaan, joiden ytimessä ovat yksilönvapaus, oikeusvaltioperiaate, turvallisuus ja vauraus.
– Puola, Pohjoismaat ja Baltian maat voisivat temmata aloitteen käsiinsä ja ryhtyä luomaan yhteisiä ilmavoimien ja ilmapuolustuksen joukkoja sekä lentokuljetuskapasiteettia, Kallas sanoo Viron yleisradioyhtiö ERR:n julkaisemassa artikkelissa.
Siim Kallas toimi maansa pääministerinä vuosina 2002–2003 ja Euroopan komission varapuheenjohtajana 2004–2014.
Kun huhtikuussa 2018 ilmeni, että Syyrian silloinen diktatuurihallinto oli tehnyt lukuisia siviiliuhreja vaatineen kemiallisen iskun Duman kaupunkiin, Yhdysvallat, Ranska ja Britannia vastasivat pommittamalla Syyrian sotilaallisia ja hallinnollisia avainkohteita, Kallas muistuttaa.
– Maaliskuussa 2022 venäläisjoukkojen julma siviilien joukkomurha pienessä ukrainalaisessa Butšan kaupungissa järkytti koko maailmaa. Sekin oli sotarikos. Venäjä pommittaa Ukrainassa asuinrakennuksia ja surmaa rauhanomaisia ukrainalaisia seuraamuksitta jo viidettä vuotta. Silti kansainvälisiä rangaistusiskuja ei ole toteutettu – miksi, hän kysyy.
Vaikka Eurooppa on tukenut Ukrainaa sekä taloudellisesti että merkittävin puolustustarviketoimituksin, suoraa osallistumista maan puolustustaisteluun on systemaattisesti vältelty. Perusteita sotilaalliseen väliintuloon olisi kuitenkin Kallaksen mielestä riittämiin: siviilien tappamisen on loputtava ja eurooppalaisen tien valinnutta Ukrainan kansaa on suojeltava, hän painottaa. Riittävä sotilaallinen voima on hänen mielestään EU:n olemassaolon ehdoton edellytys.
– Ellemme pysty puolustamaan Ukrainaa, kykenemmekö puolustamaan omia jäsenvaltioitamme, hän kysyy.
Ranskan presidentti Jacques Chirac ja Britannian pääministeri Tony Blair esittivät vuonna 1998 eurooppalaisen nopean toiminnan joukon perustamista. Yhdysvaltain puolustusministeri William Cohen reagoi uhkaamalla hajottaa Naton, jos Eurooppa toteuttaisi valtiojohtajien aloitteen 60 000 sotilaan joukon muodostamisesta. Kun myös USA:n ulkoministeri Madeleine Albright tyrmäsi aloitteen, se vaiettiin pian kuoliaaksi.
Chiracin ja Blairin esitys juonsi Kallaksen mukaan juurensa jo vuoteen 1952, jolloin Saksa, Ranska, Benelux-maat ja Italia valmistelivat Euroopan puolustusyhteisön perustamista. Silloin ajatus kaatui Ranskan parlamentissa, joka ei sitä edes täysin torjunut, vaan ainoastaan lykkäsi odottamaan jatkokehitystä.
Tarve Euroopan omalle puolustuskyvylle on Kallaksen mielestä selvä, koska unionin on voitava puolustaa omia jäsenvaltioitaan ja naapurustoaan ulkoista hyökkäystä – erityisesti Venäjää – vastaan.
Hän huomauttaa venäläistiedemies Nikolai Danilevskin määritelleen jo vuonna 1867 Euroopan maansa ensisijaiseksi viholliseksi. Sama asenne muokkaa hänen mukaansa Venäjän politiikkaa nyt ja tulee muokkaamaan sitä jatkossakin.
– Euroopan itä- ja etelärajojen puolustamiseksi ei tarvitse kuin siirtää olemassa olevat joukot lähemmäs. Ketä vastaan Ranskan ja Saksan maavoimat valmistautuvat taistelemaan nykyisistä sijoituspaikoistaan käsin, Kallas kiteyttää.