Venäjän, Armenian, Valko-Venäjän, Kazakstanin ja Kirgisian muodostamaa Euraasian talousunionia voidaan professori Rilka Dragnevan ja tutkija Kataryna Wolczukin mielestä pitää tähänastisena huipentumana Kremlin pyrkimyksille edistää yhdentymistä entisen Neuvostoliiton alueella.
Unionin muodollinen tavoite on kunnianhimoinen: yhteisiin sääntöihin perustuvat markkinat viidelle jäsenvaltiolle ja niiden 180 miljoonalle kansalaiselle. Venäjä haluaakin esittää sen eräänlaisena EU:n euraasialaisena vastineena.
Yhteismarkkinoiden tarkoituksena on Dragnevan ja Wolczukin mukaan motivoida unionin muita jäsenvaltioita, mutta Venäjän taloudelle niillä on vain marginaalinen merkitys. Kremlin silmissä Euraasian unioni onkin ensisijaisesti väline, jonka avulla se voi vahvistaa omaa geopoliittista asemaansa.
– Kreml ei emmi sivuuttaa yhteisiä sääntöjä, kun ne ovat ristiriidassa Venäjän oman ulkopolitiikan kanssa. Jo varhain kävikin selväksi, että unioni oli pikemminkin keino tietyn päämäärän saavuttamiseksi kuin oikeudenmukainen instituutio, jossa Venäjä olisi valmis hyväksymään omaan käyttäytymiseensä kohdistuvia rajoituksia, he kirjoittavat Chatham House -ajatushautomon julkaisemassa artikkelissa.
Rilka Dragneva on Birminghamin yliopiston kansainvälisen oikeuden professori. Kataryna Wolczuk toimii tutkijana Chatham Housen Venäjä ja Euraasia -tutkimusohjelmassa.
Ilmassa kriisin merkkejä
Euraasian unionia ovat Dragnevan ja Wolczukin mukaan vaivanneet Venäjän kyseenalaisen sitoutumisen lisäksi myös yhteisten instituutioiden heikkous ja jäsenvaltioiden institutionaalisten valmiuksien puute.
– Unionilta puuttuvat aitojen yhteismarkkinoiden institutionaaliset piirteet, ja kaikki yritykset korjata näitä puutteita ovat olleet lähinnä tyhjiä lupauksia, he sanovat.
Unioni on heidän mukaansa käytännössä sidottu Venäjän kehitykseen, joten Venäjälle Ukrainan sodan vuoksi asetetut ankarat pakotteet vaikuttavat selvästi myös kaikkiin muihin unionin jäsenvaltioihin.
– Kazakstan ja Kirgisia kärsivät kotimaansa valuuttoihin ja rahalähetyksiin kohdistuvista kielteisistä vaikutuksista sekä keskeisten hyödykkeiden kaupankäyntikielloista. Vaikka Venäjän asettama kielto viedä viljaa Euraasian unionin jäsenmaihin on lieventynyt, se paljastaa, miten Venäjä oli valmis sivuuttamaan säännöt ja uhraamaan unionin oman taloutensa pelastamiseksi. Jäsenmaille koituu suoria taloudellisia tappioita (Vladimir) Putinin Ukrainaa vastaan käymästä sodasta, ja ruplan heilahtelu on aiheuttanut merkittäviä esteitä myös Venäjän kanssa käytävälle kaupalle, he toteavat.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan on heidän mukaansa vähentänyt selvästi Euraasian taloudellisen integraation ennestäänkin vaatimattomia hyötyjä ja aiheuttanut unionin jäsenmaille suurempia haittoja kuin mitä ne osasivat siihen liittyessään ennakoida.
– Maat on vedetty mukaan geopoliittiseen katastrofiin, jota ne eivät voi hallita, Dragneva ja Wolczuk kiteyttävät.