Venäjän aloittama sota on kylvänyt kuolemaa ja aiheuttanut huomattavaa inhimillistä hätää ja kärsimystä Ukrainassa. Euroopassa Vladimir Putinin sota on käynnistänyt tiukan keskustelun turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta ja pakotteista, jotka suuntautuvat yhä voimakkaammin Venäjän energiasektorille. EU- ja länsimaiden yhtenäisyys ja nopea toiminta on Putinille varmasti yhtä suuri ja epämiellyttävä yllätys, kuin Venäjän armeijan heikko suorituskyky Ukrainassa.
Suomen (ja muiden EU-maiden) energiapoliittiset ratkaisut keskittyvät siis yhä voimakkaammin tavoitteeseen irtautua Venäjän fossiilisesta energiasta. Pakotteiden seurauksena Eurooppa irtautuu Venäjän energiasta vuosia suunniteltua nopeammassa aikataulussa ja siirtymä uusiutuviin ja puhtaisiin energiamuotoihin kiihtyy merkittävästi väliaikaisen takapakin jälkeen.
Nopeasta toiminnasta huolimatta EU-maat ovat eri arvioiden mukaan kuluttaneet yli 35 miljardia euroa venäläiseen energiaan 24.2.2022 alkaneen hyökkäyksen jälkeen. Kuinka pitkään voimme jatkaa venäläisen energian käyttöä ja samalla rahoittaa Putinin hallinnon sotatoimia Ukrainassa? Kauanko kestää, että EU saa rivinsä suoriksi ja koko Venäjän energiasektori asetetaan pakotteiden alle?
Viimeinen merkittävä askel – venäläisestä maakaasusta luopuminen – odottaa Saksan taipumista poliittisen paineen edessä. Väitän, että vitkuttelu ja vaihtoehtojen hakeminen kestää korkeintaan muutamia kuukausia, ei vuosia.
Euroopan vaikeaa kevättä ei saa seurata Suomen kylmä talvi
Nopeasti muuttuva toimintaympäristö aiheuttaa kuitenkin energia-alle haasteita, joista akuutein lienee tuleviin lämmityskausiin, erityisesti ensi talveen, varautuminen. Vaikkemme ole yhtä riippuvaisia Venäjän energiasta kuin osa Keski-Euroopan maista, tulee Suomen tuontienergiasta huomattava osa juuri itänaapurista. Tämä koskee erityisesti kivihiiltä, puupellettejä ja raakaöljyä sekä maakaasua.
Energiapuun tuonti Venäjältä on jo pysähtynyt ja monet energiayhtiöistä ovat itsenäisesti ilmoittaneet lopettavansa venäläisen fossiilisen energian käytön laitoksissaan niin pian kuin mahdollista. Näin ovat toimineet myös useat Energiakaupunkien jäsenyhtiöistä. Suuremmat päätökset ovat kuitenkin niin kansallisten kuin EU-tason päättäjien käsissä.
Siksi on huojentavaa, että muuttuneeseen tilanteeseen on päättäjien toimesta reagoitu väkevästi ja energia-alan huolet on kuultu. Hallituksen pyrkii tuoreen energiapaketin kautta vähentämään monia niistä ongelmista, joita nopea irtautuminen venäläisestä energiasta aiheuttaa. Toimiin lukeutuvat muun muassa metsähakkeen saatavuuden lisääminen tukitoimien kautta, turvetuotannon varmistaminen huoltovarmuuden takaamiseksi ja joukko toimenpidekokonaisuuksia, joiden tavoitteena on nopeuttaa irtautumista fossiilisesta energiasta ja tukea uusien teknologioiden käyttöönottoa.
Hallituksen esittämät toimet ovat hyviä, mutta nyt avainasemassa on niiden nopea implementointi ja toimenpiteiden purevuuden varmistaminen.
Samaan aikaan, kun hallitus on valmistellut energiapakettia, Fennovoiman Pyhäjoen ydinvoimalahanke on muuttunut vaikeasta mahdottomaksi. Useat pienosakkaina toimivat energiayhtiöt tai niiden omistajat, muun muassa Vantaalla ja Turussa, ovat ilmoittaneet halustaan luopua projektista ja pitäneet ydinvoiman lisärakentamista Rosatomin kanssa nykytilanteessa kestämättömänä.
Käytännössä asia on Suomen hallituksen käsissä, sillä osakassopimukset tekevät irtautumisesta taloudellisesti ja oikeudellisesti lähes mahdotonta. Hallitus taas näyttää toivovan Euroopan unionin yhteisestä pakotepolitiikasta tai jopa Rosatomista pelastajaa poliittisesti käynnistetylle hankkeelle, joka uhkaa maksaa sekä energiayhtiöille että veronmaksajille paljon. Itse toivoisin, että hallitus tarttuisi Rosatom-tilanteeseen tarmolla ja selvittäisi laitetoimittajan vaihtoa tai projektin pysäyttämistä. Tällä hetkellä jokainen epävarma jatkopäivä tämän ydinvoimalaprojektin parissa tietää rahanmenoa.
Tähän kokonaisuuteen ja Suomen kylmiin talviin liittyen Energiateollisuus, Fingrid ja useat muut tahot ovat kuitenkin arvioineet, ettei Suomi ole kriittisen riippuvainen venäläisestä energiasta. Vaikka tämä pitää paikkansa, meidän on rehellisyyden nimissä tunnustettava, että sekä kansallisella että EU-tasolla tehtävät ratkaisut tuntuvat lyhyellä tähtäimellä myös kukkarossa. Se on kuitenkin pientä verrattuna niihin koettelemuksiin, joita ukrainalaiset tällä hetkellä käyvät läpi.
Uskon, että niin suomalaisilta kuin eurooppalaisilta laajemminkin löytyy solidaarisuutta ukrainalaisia kohtaan ja tahtotilaa pysytellä yhteisessä pakoterintamassa Venäjän barbaarimaista toimintaa vastaan.
Energiamurros edellyttää muutoksia verotukseen – onko niitä luvassa kuluvalla hallituskaudella?
Hallituksen oikeansuuntaisen energiapaketin jälkeen odotuksissa on laajempi keskustelu energiaverotuksen kokonaisuudistuksesta. Tähän liittyen valtiovarainministeriö esitteli keskiviikkona 13.4.2022 VTT:n tuoreen taustaselvityksen Suomen energiaverotuksen kehitystyölle. Se on tosin laadittu pitkälti ennen Putinin aloittamaa hyökkäyssotaa eikä siten täysin vastaa muuttuneeseen tilanteeseen.
VTT:n mielenkiintoisen raportin perusteella on selvää, että energiaverotuksen perusta heikkenee lähitulevaisuudessa, kun energiayhtiöt siirtyvät raskaiden haittaverojen rasittamista fossiilisista polttoaineista uusiutuvaan ja päästöttömään energiaan. VTT raportti alleviivaa entisestään energiaverotuksen kokonaisvaltaisen uudistamisen tarvetta, mutta se sisältää myös huolestuttavia ajatuksia erityisesti metsäteollisuuden sivuvirtojen energiakäytön verotuksesta.
Toteutuessaan tällainen skenaario vahingoittaisi erityisesti kaupunkienergiayhtiöille keskeisen kaukolämmön kilpailukykyä ja heikentäisi sen roolia energiamurroksen keskeisenä työkaluna, kuten Energiateollisuus aiemmin totesi.
Toinen haaste energiaverotuksen kokonaisuudistukseen liittyen on hallituskauden häämöttävä loppu. VTT:n raportista ja hallituksen suunnitelmista ei käy selväksi, miten energiaverotuksen kokonaisuudistusta on tarkoitus tästä edistää. Eduskuntavaalien lähestyessä yksi varteenotettava keino edistää koko energia-alan investointiympäristön kannalta kriittistä uudistusta, on perustaa parlamentaarinen työryhmä valmistelemaan sitä. Lisäksi on syytä asettaa esimerkiksi VTT:lle tehtäväksi päivittää julkaistut skenaariot vastaamaan Venäjän sodan aiheuttamaa toimintaympäristön muutosta.
Yhtä perusteltua on toivoa ja suorastaan odottaa, että puolueet niin hallituksessa kuin oppositiossa päivittävät omat energiapoliittiset linjauksensa vastaamaan nopeasti etenevän energiamurroksen ja erityisesti Venäjän sodan aiheuttamia toteutuneita ja ainakin osin ennakoitavia muutoksia. VTT:n raportti on erinomainen pohja keskustelulle, jota on syytä jatkaa pikaisesti ja perusteellisesti. Energia-alan kyky investoida pitkällä aikavälillä on uhattuna, jos tarvittavia uudistuksia ei pystytä edistämään hallitusti ja ennakoitavasti. Tällaisen sakkauksen seuraukset Suomen talouden kasvulle ja kansalaisten hyvinvoinnille olisivat merkittävät ja huolestuttavat. Tässä pelissä kenelläkään ei ole varaa populismiin ja irtopisteiden keräämiseen edes vaalikentillä.
Energiamurroksen hallinta vaatii johdonmukaisia ja ennustettavia toimia päättäjiltä. Uskon, että niitä on luvassa lisää vielä tällä hallituskaudella – tai viimeistään vaalien jälkeen.