Kansantaloustieteilijä Heikki Pursiainen ihmettelee Helsingin Sanomissa julkaistua yhteiskuntatieteilijöiden Karel Kekkosen ja Jaana Lähteenmaan kirja-arvostelua paavi Franciscuksen muistelmista ”Toivo”. Franciscus toimi paavina vuosina 2013–2025 kuolemaansa asti.
Kekkonen ja Lähteenmaa kirjoittavat, että ”Franciscuksen ajattelu on kuin suuri vastalause nykyiselle sotien ja kansallismielisen uhon täyttämälle maailmantilanteelle.” Heidän mukaansa paavi Franciscus oli ”ennen näkemättömän rohkea edelläkävijä”, puhui ”populistisia pyrkimyksiä vastaan”, oli äärimmäisen sivistynyt köyhien puolustaja, siunasi homoliittoja eikä esittänyt islamilaisuutta eksistentiaalisena uhkana länsimaille.
Pursiainen arvostelee Franciscuksen ”kritiikitöntä ylistystä” ennen kaikkea talouden näkökulmasta.
– Aika kritiikitön ylistys Franciscuksen ajatuksille. Hänen taloutta koskeva Laudato si’ -kiertokirjeensä on esimerkiksi yhdistelmä hupsuvasemmistolaista degrowth-köyhdytystä ja äärikonservatiivista seksuaali- ja sukupuolietiikkaa. Ei maistu ainakaan meikäliberaalille, Pursiainen kirjoittaa viestipalvelu X:ssä.
Jatkokommentissaan Pursiainen kirjoittaa, ettei paavi ottanut kiertokirjeessään huomioon ihmisen epätäydellisyyttä.
– Franciscus vaatii ihmiskunnan moraalista vallankumousta ja perustaa yhteiskunnalliset ratkaisunsa sille. Minusta ratkaisujen tulee olla sellaisia, että ne sopivat meille epätäydellisille, moraalisesti usein vaatimattomille ihmisille, kirjoittaa Pursiainen X:ssä.
Paavi ei uskonut talouskasvuun
Paavi Franciscuksen Laudato Si’-kiertokirje julkaistiin vuonna 2015. Sen keskeinen periaate on, ettei talous saa olla itseisarvo. Markkinamekanismi ei pysty ohjaamaan toimintaa ekologiseen suuntaan, vaan tarvitaan valtioiden ja kansainvälisiä instituutioita.
Lisäksi taloudellisia päätöksiä ei pitäisi arvioida vain BKT:n tai tuottavuuden perusteella, vaan niissä tulisi huomioida myös ympäristö, sosiaalinen oikeudenmukaisuus, kulttuuri ja ihmisten hyvinvointi.
Ennen kaikkea Franciscus arvostelee kiertokirjeessä jatkuvan talouskasvun ihannetta. Rajallisella planeetalla ei voi olla rajatonta talouskasvua. Erityisesti hän arvostelee voiton maksimointiin perustuvaa talousajattelua, joka hänen mukaansa johtaa luonnonvarojen ylikulutukseen.
– Jos tuotanto lisääntyy, ei juuri kiinnosta se, että tuotetaan tulevien resurssien tai ympäristön terveyden kustannuksella. Jos metsähakkuut lisäävät tuotantoa, kukaan ei ota laskelmassa huomioon alueen aavikoitumisen, biodiversiteetin tuhoamisen tai kasvavan saastumisen aiheuttamia tappioita, paavi Franciscus kirjoitti.
Lisäksi Franciscus korosti kiertokirjeessään sitä, että ympäristökriisi ja köyhyys ovat samaa ongelmakokonaisuutta, koska ympäristön heikkeneminen osuu erityisesti köyhiin. Laudato si’ vastusti lisäksi ylikulutusta ja suhtautui epäilevästi teknologian ratkaisumahdollisuuksiin.