Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n talous ja tutkimus -vastuualueen johtaja Sami Pakarinen arvostelee viestipalvelu X:ssä talous- ja työllisyyspolitiikasta käytävää keskustelua.
Pakarinen nostaa kirjoituksessaan esiin kaksi väitettä, joita hän pitää hämmentävinä.
Ensimmäinen liittyy keskusteluun, joka koskee pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallituksen tavoitetta sadasta tuhannesta uudesta työllisestä.
Hän huomauttaa, että tavoite voitaisiin teoriassa saavuttaa yhdessä viikossa, jos valtio palkkaisi velkarahalla 100 000 uutta työntekijää. Julkisen talouden kannalta tällaisessa ratkaisussa ei kuitenkaan olisi hänen mukaansa mitään järkeä.
– Siksi työllistäminen on tehtävä pidemmällä aikavälillä rakenteellisin toimin, joilla vahvistetaan julkista taloutta. Muuttamalla kannustimia siis. Ei pitäisi olla ylitsepääsemätöntä ymmärtää, Pakarinen kirjoittaa.
Pakarinen korostaa siten työllisyyttä vahvistavien rakenteellisten uudistusten merkitystä julkisen talouden tasapainottamisessa.
Toinen Pakarisen arvostelema väite koskee hallituksen leikkausten vaikutuksia lapsiperheiden toimeentuloon. Hän viittaa keskusteluun, jossa hallitusta on syytetty lapsien ajamisesta köyhyyteen ja vaadittu talouskurista luopumista.
Pakarinen katsoo, että välttämättömien sopeutustoimien lykkääminen voisi johtaa huomattavasti nykyistä suurempiin ongelmiin.
Hänen mukaansa yhden hallituskauden mittainen lykkäys voisi kasvattaa julkisen talouden sopeutustarpeen noin 30 miljardiin euroon 2030-luvulla, kun korkomenot kasvaisivat samalla voimakkaasti.
– Tällä ajetaan moninkertaisesti enemmän lapsia köyhyyteen ja merkittävästi isommat ongelmat yhteiskuntaan, Pakarinen arvioi.
EK johtaja varoittaa, että julkisen talouden tasapainottamista ei voida lykätä loputtomiin. Hän katsoo, että Suomi joutuu ennemmin tai myöhemmin leikkaamaan menojaan.
Pakarinen vertaa mahdollista kehitystä Kreikan velkakriisiin, jossa kansainväliset rahoittajat edellyttivät maalta mittavia säästötoimia.
– Menojen leikkaus onneksi tapahtuu, omasta toimesta nyt viime tingassa tai aikanaan IMF:n toimesta pakolla kuten Kreikassa. Tätäkään ei pitäisi olla ylitsepääsemätöntä ymmärtää, hän kirjoittaa.