– Uuden ruoan välttäminen ilmeni nopeasti, jo muutamissa tunneissa dioksiini TCDD:lle altistumisesta. Aikaisemmin dioksiinialtistuksella ei ole havaittu välittömiä vaikutuksia käyttäytymiseen, kertoo Sanna Lensu väitöstiedotteessaan.
Erityisen vastenmielistä eläimille oli suklaa, vaikka normaalisti suklaa maittaa hiirille ja rotille hyvin. Sen sijaan eläinten normaaliin ruokahaluun pienet dioksiiniannokset eivät vaikuttaneet.
Tutkimuksessa käytettiin 2,3,7,8-tetraklooridibentso-p-dioksiinia (TCDD), joka on myrkyllisin dioksiineista.
Ruokahalun ja syömisen säätelyyn vaikuttavat monet tekijät. Myös dioksiinin vaikutuksia elimistössä välittävä solunsisäinen proteiini eli AH-reseptori (AHR) näyttää osallistuvan säätelyyn.
AHR-proteiiniltaan erilaisissa eläinkannoissa Lensu havaitsi suuria eroja syömisen vuorokausirytmissä, aterioiden tiheydessä ja koossa – sekä TCDD:tä saaneilla että sille altistumattomilla eläimillä.
Jo aiemmin on tiedetty, että AHR vaikuttaa ihmisillä monien elimistön toimintojen, kuten solunjakautumisen, lihasten kasvun, suoliston toiminnan ja ilmeisesti myös vuorokausirytmin säätelyyn.
Pienen dioksiiniannoksen aiheuttama vastenmielisyys uutta makua kohtaan viittaa siihen, että AHR:llä on myös elimistöä suojaavia vaikutuksia. Tulevaisuudessa AH-reseptori voikin olla yksi mahdollinen kehityskohde, kun kehitetään ruokahalua parantavia lääkehoitoja esimerkiksi syöpäpotilaille, toteaa Sanna Lensu.
Dioksiinit ovat erittäin pysyviä ja laajalti levinneitä kemikaalisaasteita, joita ympäristössämme on käytännössä kaikkialla. Dioksiineja syntyy muun muassa epätäydellisen palamisen seurauksena. Ihmiset altistuvat niille pääasiassa eläinperäisen ruuan välityksellä.
Dioksiinit poistuvat elimistöstä hyvin hitaasti, joten dioksiinikertymä lisääntyy koko eliniän ajan.
Dioksiinien määrä ympäristössä on pienentynyt, ja niiden saanti Euroopassa ja myös Suomessa on vähentynyt parantuneiden polttotekniikoiden ja teollisuusprosessien ansiosta. Tällä hetkellä suomalaisten arvioitu päivittäinen dioksiinin saanti on 1,9 pg/kg, joka on hyvin lähellä turvallisen saannin raja-arvoa 2 pg/kg/pv.
Dioksiinien vaikutusmekanismien selvittäminen lisää tietoa dioksiinien myrkyllisyydestä. Vaikutusmekanismien tunteminen on erityisen tärkeää arvioitaessa dioksiinin kaltaisten kemikaalien riskejä terveydelle.
FM Sanna Lensun väitöskirja tarkastetaan perjantaina 19. joulukuuta Itä-Suomen yliopistossa.
