Britannia aikoo lisätä merkittävästi räjähdetuotantoaan, kertoo The Times. Mikäli suunnitelma toteutuu, saarivaltio olisi jatkossa vähemmän riippuvainen Yhdysvalloista ja Ranskasta räjähteiden suhteen.
Tuotanto tulee suunnitelmien mukaan olemaan hajautettua. RDX-räjähteitä, joita käytetään muun muassa 155 millimetrin tykistöammuksissa, valmistettaisiin rahtikonteissa eri puolilla maata.
Lisäksi aseyhtiö BAE suunnittelee avaavansa kolme uutta tuotantolaitosta, jotta tuotanto ei pysähtyisi, vaikka yhteen kohteeseen hyökättäisiinkin.
Kesään mennessä BAE:n arvioidaankin 16-kertaistaneen tykistöammustuotantonsa kahden vuoden takaiseen verrattuna.
Puolustusministeri John Healeyn mukaan puolustusteollisuus on kivijalka, jolla Ison-Britannian kyky käydä sotaa ja voittaa lepää. Samaa mieltä on BAE:n puolustusanalyytikko Francis Tusa.
– Jos ei ole ammuksia, ei voi taistella. Tämä ilmoitus osoittaa jonkun tajunneen, että kriisiaikoina ammusmarkkinat katoavat. Silloin omien tuotantolaitosten olemassaolo ja kyky tuottaa räjähteitä ei ole vain mukava lisä, se on välttämättömyys, Tusa tiivistää.
Tehtävä ei ole kuitenkaan helppo. BAE:n liiketoiminnan kehittämisjohtajan Steve Cardew’n mukaan tähän asti RDX-räjähteitä on valmistettu verrattain epätehokkaassa suurlaitoksessa. Se ei ole osoittautunut hyväksi ratkaisuksi.
– Haaste teollisuudenalallemme on se, kuinka skaalata tuotantoa ja luoda kapasiteettia vastata Venäjän ja muiden vihamielisten valtioiden tuotantoa, Cardew selittää.
Cardew’n mukaan jokainen konttituotantolaitos pystyy valmistamaan 100 tonnia räjähteitä vuodessa. Luku on verrattain pieni suuriin laitoksiin verrattuna, mutta hajauttamisessa on myös etunsa.
– Yksi iso laitos on suuri turvallisuusuhka. Kun tuotanto on hajautettu, on se paljon turvallisempaa, Cardew sanoo.
Ukrainassa Venäjä on ampunut päivittäin jopa 12 000 tykinammusta, Ukraina taas 7000. Mahdollisessa konfliktissa ammusten kulutus olisi siis valtaisaa.
Yhtiön pitkän aikavälin tavoitteena myös on, että sen ammukset olisivat tulevaisuudessa ITAR-vapaita, eli ne eivät sisältäisi lainkaan Yhdysvalloissa tuotettuja osia. Näin yhtiö vapautuisi rajoitteista, joita Yhdysvallat asettaa maasta vietäville tuotteille, joita käytetään maanpuolustuksessa.
ITAR, eli International Traffic in Arms Regulations, on lista ohjeistuksia, jotka sääntelevät komponentteja, ohjelmistoja ja muita osia, joita voidaan käyttää sotilaallisiin tarkoituksiin. Jos ammuksessa on tällaisia osia, ei niitä saa siirtää ilman Yhdysvaltojen lupaa kolmansiin maihin.
Tulevaisuudessa Yhdysvalloilla ei siis olisi samanlaista vipuvartta asetoimituksiin.
Cardew uskookin, että oma ammustuotanto on Britannialle epävakaassa maailmassa elinehto.
– Riippuvuus [kansainvälisistä toimitusketjuista] luo riskiä, ja siksi haluamme varmistaa, että Britannialla on oma tuotantoketjunsa, Cardew linjaa.
