Kansanedustaja, kansallismielisen Suomen Sisun puheenjohtaja Olli Immonen (ps.) herätti viime viikolla huomiota poseeraamalla samassa valokuvassa Suomen vastarintaliikkeen jäsenten kanssa. Huomio syntyi siitä, että vastarintaliike kertoo nettisivuillaan ”tunnustavansa kansallissosialistisen maailmankatsomuksen”.
Kuvassa All male panel -henkinen seurue (yksi nainenkin osallistui) oli kokoontunut Porvoon Näsin hautausmaalle kunnioittamaan Eugen Schaumanin muistoa. Schauman ampui vuonna 1904 valtioneuvoston linnassa kaksi ihmistä, kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin ja itsensä.
Uusnatsit pitävät Schaumanin tekoa sankarillisena. Historioitsija Seppo Zetterberg puolestaan kuvaa teoksessaan Viisi laukausta senaatissa Schaumania epästabiiliksi nuorukaiseksi, joka naisenkipeydessään päätyi ampumaan Bobrikovin.
Schaumanin tekoa ei ole julkisesti tavattu muistella. Murhan satavuotispäivänä 2004 silloinen pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) totesi, että Schauman oli terroristi, eikä poliittisia murhia ole syytä juhlia terrorismin vastaisen sodan aikakautena.
Nykyinen hallitus ei ole tuominnut Immosen uusnatsiyhteyttä. Immosen edustaman puolueen puheenjohtajaa, ulkoministeri Timo Soinia epäillään uusnatsien suojelijaksi, koska hän ei puuttunut Immosen julkaisemaan valokuvaan. Samanlaisia epäilyjä on esitetty ennenkin, muun muassa silloin, kun toinen Schaumanin ihailija Jussi Halla-aho otettiin perussuomalaisten ehdokkaaksi.
Soini jakaa joitakin kiinnostuksen kohteita uusnatsien kanssa. Hän on esimerkiksi pohtinut Bobrikovin vaikutusta suomalaiseen yhteiskuntaan. Soini jopa tälle löysi vertaishenkilön nykymaailmasta: hän nimitti EU-komissaari Olli Rehniä Brysselin Bobrikoviksi.
Rehn pahoitti aiheellisesti mielensä.
– Tämä on paitsi loukkaavaa kaltaiselleni isänmaalliselle miehelle, myös vaarallista vihapuhetta viittauksella murhattuun ihmiseen, Rehn totesi.
Nyttemmin Soinin ja Rehnin välit lienevät korjaantuneet. Ainakin he ovat vannoneet yhteisen valan ja luvanneet saman hallituksen ministereinä toimia oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti kansalaisten ja yhteiskunnan parhaaksi.
Vastarintaliikettä muuten viehättää sana kansakunta. Viehätys saattaa johtua sanan saksannoksesta, die Nation, joka lausutaan suunnilleen ”natsion”. Tästä sanasta on johdettu muun muassa pahaenteinen yhdistelmä natsi-Saksa.
Myös Soini puhuu paljon kansasta, Suomen kansasta. Hänen työpöytäänsä oli taannoin liimattu lappu, jossa seisoi Soinin oppi-isän Ilkka Hakalehdon kansa-määritelmä. Se oli ylevä ja pitkä vuodatus, joka nojasi 1800-luvun kansallisromantiikkaan. Kansahan keksittiin parisataa vuotta sitten siksi, että löytyisi taas uusi syy pitää itseä parempana kuin muita.
Eivät nämä seikat vielä Soinista kansallissosialistia tee. Mutta aina kun perussuomalaisia lähellä olevista uusnatseista puhutaan, Soini kääntyy pukunsa sisällä hankalaan asentoon ja aloittaa selityksen, että miksi hänen pitää kaikenlaisiin kysymyksiin vastata, eivät muutkaan joudu tämmöiseen, eivät muut joudu selittämään puolueensa jäsenten rasistisia lausuntoja.
Kyllä muutkin joutuvat, mutta heillä selitettävää on vähemmän, koska rasistejakin on vähemmän.
Se suomalaisten kannattaa muistaa, että Keski-Euroopassa natsiaatteeseen suhtaudutaan hyvin herkästi. Suomen etu ei ole, jos vaikkapa Saksassa alkaa levitä juttu, että Suomen ulkoministeri varjelee uusnatseja. Sen vuoksi Soinin kannattaisi siirtyä nykyistä kauemmas Immosesta ja tämän aatetovereista.
Saman toiveen voi esittää myös maan hallitukselle. Vaikenemalla se antaa viestin, että virallinen Suomi hyväksyy kansanedustajan uusnatsiyhteydet.
Immosen poseeraus ei onneksi herättänyt laajempaa huomiota Euroopassa. Vain brittiläinen EU Observer -lehti julkaisi asiasta jutun.
Kiintoisa yksityiskohta jutussa on, että jutun on kirjoittanut suomalainen toimittaja-kirjailija Mikael Brunila. Brunila julkaisi kolme vuotta sitten yhdessä vasemmistoliittolaisten poliitikkojen Li Anderssonin ja Dan Koivulaakson kanssa kirjan Äärioikeisto Suomessa ja sai uusnatsien vihat päälleen. Jyväskylän kirjastopuukotuksessa vuonna 2013 kolme äärioikeistolaista yritti tunkeutua tilaisuuteen, jossa Brunila esitteli kirjaansa.
