Azerbaidžanin presidentti Ilham Alijev vahvisti Karabahissa järjestetyssä Şuşan mediafoorumissa vuotta aiemmin antamansa ohjeen Ukrainalle: miehitystä ei tule hyväksyä. Hän myös viittasi amerikkalaisten Ukrainaan kohdistamaan painostukseen.
– Ja juuri näin Ukraina toimii – se ei hyväksy miehitystä. Vaikka kuluneen vuoden aikana on ollut vaikeita hetkiä ja olemme nähneet, tienneet ja kuulleet joidenkin tahojen painostaneen lopettamaan vihollisuudet tavalla, joka käytännössä olisi vakiinnuttanut miehityksen, eivät Ukrainan kansa eikä maan johto suostuneet siihen, sanoi Alijev.
Venäjän presidentin lehdistösihteeri Dmitri Peskov on jo todennut Interfaxille Alijevin näkemyksen olevan ”virheellinen”.
”Myös meidät on yritetty pakottaa hyväksymään miehitys”
Azerbaidžan on Etelä-Kaukasian voimatekijä. Maalla on vahva armeija ja suuret öljytulot sekä erittäin läheinen liittolaisuussuhde Turkkiin, joka viime kädessä takaa Azerbaidžanin turvallisuuden.
Tämän se osoitti, kun maa valtasi Turkin tukemana kesällä 2020 toisessa Karabahin sodassa takaisin kansainvälisoikeudellisesti sille kuuluvan Vuoristo-Karabahin. Alue oli ollut lähes 30 vuotta armenialaisten hallussa ja sitä koskevassa kiistassa Ukraina tuki Azerbaidžania.
Itsevaltainen presidentti sanoi omaavansa kannan ”henkilönä, joka on johtanut ja johtaa edelleen maata, joka oli miehitetty mutta on sittemmin vapauttanut alueensa miehityksestä.”
Alijevin mukaan ”Yhdysvaltojen, Ranskan ja Venäjän johtama Minskin ryhmä halusi vain ottaa Karabahin meiltä ja antaa sen Armenialle”.
– Mielestäni tämä on historian mittakaavassa varsin harvinainen kokemus: kokemus sekä miehityksestä että yrityksistä pakottaa meidät hyväksymään se, että olisimme käytännössä luovuttaneet Karabahin.
Alijev asettui tiukasti alueellisen koskemattomuuden kannalle.
– Me olemme aina tukeneet, tuemme ja tulemme tukemaan Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettiä ja sen kansainvälisesti tunnustettujen rajojen loukkkaamattomuuta. Valtioiden rajoja ei tulisi muuttaa väkivalloin, vahvisti Alijev ja lisäsi:
– Me olemme aina valmiita auttamaan Ukrainan kansaa miten vain pystymme. Haluamme auttaa apua tarvitsevia, kärsiviä ja niitä joiden alueellista koskemattomuutta on loukattu.
”Vanha aika ei palaa Etelä-Kaukasiaan”
Alijevin mukaan suhteet Venäjään ovat nyt ”normalisoituneet”. Tästä huolimatta, ”Venäjän tulee miettiä uudelleen suhteensa Etelä-Kaukasiaan”, sanoi Alijev.
Hän vihjasi, ettei Venäjällä ole enää sanomista Etelä-Kaukasian eli Georgian, Armenian ja Azerbaidžanin asioihin.
– Azerbaidžan on palauttanut alueellisen yhtenäisyytensä. Armenia suuntautuu Eurooppaan. — [V]anhat lähestymistavat Etelä-Kaukasukselle ovat auttamattomasti vanhentuneet. Tämä on nyt täysin eri alue kuin viisi vuotta sitten ja täällä on nyt aivan eri voimakeskukset erine tavoitteineen.
Alijev myös esitti muita piikkejä Venäjää kohtaan. Hän muun muassa kyseli eräästä venäläistoimittajasta.
– En näe häntä täällä tänään. Ehkä hänet on jo pidetty? Luoja varjelkoon. Toivon hänelle hyvää terveyttä. Yksi henkilö jo menetti työnsä kysyttyään myönteisen kysymyksen Azerbaidžanin presidentiltä, ja toinen todettiin ulkomaiseksi agentiksi esitettyään vain myönteisiä huomiota Azerbaidžanista.
Azerbaidžanin presidentti myös puhui venäläisten kolonisoimasta Azerbaidžanista.
– He veivät ainoastaan meidän raaka-aineemme. Miljardeja tonneja – ei barreleita – vaan tonneja öljyä vietiin Azerbaidžanista. Ja kun Neuvostoliitto romahti, me huomasimme olevamme ilman kaasua ja sähköä. Nyt käytämme miljardeja siivotaksemme Bakun lähiöitä saasteista ja luontoamme niistä jäljistä, jotka varallisuuttamme vieneet jättivät.
Alijev korosti tämän kaiken olevan itsenäisyyden ansiosta ja maasta tulleen 30 vuoden aikana ”keskivalta” eli alueellisesti vaikuttava tekijä.
– Kun Neuvostoliitto hajosi, muistan monien venäläisanalyytikoiden sanoneen ”Aa, nämä tasavallat kyllä kuolevat. He eivät pysty elämään ilman keskusta”.
Myöskään Neuvostoliitosta Alijevilla ei ollut hyvää sanottavaa, vaikka hänen isänsä Heidar Alijev oli aikanaan Azerbaidžanin neuvostotasavallan johtaja.
– Kun Neuvostoliitto perustettiin, emme olleet itsenäisiä; me olimme osa Neuvostoliittoa. Tasavalta? Kyllä, mutta ilman todellisia oikeuksia. Joten meillä on historiallisessa muistissa se, miltä tuntuu olla siirtomaa ja mitä on olla vapaa.