Sodan päättyminen Iranissa voi johtaa neljään erilaiseen skenaarioon, arvioi Atlantic Council -ajatushautomo analyysissaan. Erityisen kiinnostavaa sen mukaan on Kiinan rooli tulevaisuudessa.
Todennäköisin lähitulevaisuuden skenaario on sellainen, jossa nyt maiden välille sovittu tulitauko kestää niin kauan, että osapuolet pääsevät neuvoteltuun yhteisymmärrykseen, mutta jäävät kauas pysyvästä ratkaisusta, analyysissa pohditaan.
Tässä skenaariossa Kiina pysyttelee passiivisena ja syventää taloussuhteitaan Iraniin, mutta pidättäytyy merkittävän liittolaisuuden luomisesta maan kanssa.
Mikäli Hormuzinsalmen häiriöt pitkittyisivät, voisi se heikentää Yhdysvaltojen liittolaisten, kuten Japanin ja Etelä-Korean tukea, mikä taas hyödyttäisi Kiinaa.
Vaarallisemmassa skenaariossa Kiina ryhtyy aktiivisesti muokkaamaan konfliktin lopputulosta tilanteessa, jossa tulitauko ei ensimmäisen skenaarion lailla johtaisi pysyvään lopputulokseen.
Tällöin Kiina voisi syventää liittolaisuuttaan Iranin kanssa esimerkiksi materiaalisen avun, tiedustelutiedon jakamisen tai logistisen tuen muodossa. Nämä kaikki heikentäisivät analyysin mukaan Yhdysvaltojen käytössä olevien painostuskeinojen tehoa ja sitoisivat Yhdysvaltojen sotilaallisia resursseja Lähi-itään.
Yhdysvaltojen liittolaiset saattaisivat joutua valitsemaan kotimaisen energiaturvansa geopoliittisen yhtenäisyyden sijaan, tilanteessa, jossa Iran jatkaisi liikenteen rajoittamista Hormuzinsalmessa, mutta tekisi poikkeuksia Kiinalle.
Kolmannessa vaihtoehdossa Yhdysvallat onnistuisi palauttaa johtoasemansa. Sitä edeltäisi tulitauon katkeaminen ja Yhdysvallat joutuisi valitsemaan, tyytyykö se ratkaisemattomaan lopputulokseen vai käynnistäisi uuden sotilaallisen kampanjan.
Skenaariossa Yhdysvallat valitsee jälkimmäisen. Mikäli sen onnistuisi aikaansaada Iranin antautuminen ja Kiina pysyisi passiivisena, olisi tämä lopputulos Yhdysvalloille suotuisa. Sen johtoasema vahvistuisi, kun taas Kiina kokisi merkittävän takaiskun menettäessään keskeisen kumppanin.
Viimeisessä skenaariossa Yhdysvallat pyrkisi ratkaisevaan sotilaalliseen lopputulokseen samalla, kun Kiina vastaisi tähän merkittävällä, epäsuoralla väliintulolla. Tämä skenaario olisi kaikkein vaarallisin, Atlantic Councilin analyysissa arvioidaan.
Tämä kiristäisi suurvaltakilpailua ja loisi kolmannen rintaman Ukrainan ja Taiwanin rinnalle globaalissa kamppailussa uudesta maailmanjärjestyksestä.
– Tässä skenaariossa jopa Yhdysvaltojen sotilaallinen voitto olisi luonteeltaan Pyrrhoksen voitto: se saavutettaisiin kriittisten asevarastojen ehtymisen, liittolaissuhteiden murenemisen ja huomattavasti vihamielisemmän kansainvälisen ympäristön kustannuksella, kirjoittavat Jeffrey Cimmino ja Barry Pavel.
Molemmat toimivat asiantuntijoina Atlantic Councilin alaisessa Scowcroft Center for Strategy and Security -ajatushautomossa. Lisäksi Pavel on toiminut Yhdysvaltain entisen presidentin Barack Obaman erityisavustajana.
Hormuzinsalmen häiriöiden kesto on yksi keskeinen tekijä sille, miten laajalle konfliktin vaikutukset lopulta ulottuvat. Lisäksi merkittävää on se, ottaako Kiina aktiivisemman roolin. Aktiivinen Kiina muuttaa alueellisen sodan globaaliksi käännekohdaksi, kun taas passiivisena pysyttelevä Kiina jättää Yhdysvalloille enemmän tilaa vaikuttaa konfliktin lopputulokseen.
Cimminon ja Pavelin mukaan todennäköisin vaihtoehto on ensimmäistä skenaariota vastaava epävakaa ja ratkaisematon rauha.