Asiantuntijat tyrmäävät Yhdysvaltojen presidentti Donald Trumpin näkemykset Ukrainasta. Trump sanoi aiemmin huhtikuussa ilmestyneessä Time-lehden haastattelussa, että Venäjän vuonna 2022 aloittama täysimittainen hyökkäys on syy sille, miksi Ukraina haluaa Natoon.
Venäjän uhkaukset Ukrainan itsenäisyyden lopettamisesta ulottuvat jo 1990-luvulle Vladimir Putinin edeltäjä Boris Jeltsinin aikaan, muistuttaa Harvardin yliopiston historian professori Serhi Plohi.
Pholi muistuttaa länsimaissa usein unohdetusta episodista vuonna 2003. Tuolloin Venäjä yritti ottaa haltuunsa Ukrainalle kuuluvan pienen, mutta strategisesti tärkeän Tuzlan saaren Kertšinsalmessa. Syyskuussa 2003 venäläiset työmiehet alkoivat ilman minkäänlaista ennakkoilmoitusta tai neuvotteluja rakentaa patoa, joka yhdistäisi Venäjän rannikon Ukrainalle kuuluvaan Tuzlan saareen. Putin ei reagoinut ukrainalaisen virkaveljensä, presidentti Leonid Kutšman puheluihin. Heti, kun Kutšma poistui maasta työmatkalle, rakentaminen kuitenkin kiihtyi. Kun Kutšma myöhemmin ilmoitti Ukrainan olevan valmis käyttämään sotilaallista voimaa Tuzlan puolustamiseksi, Kreml kyseenalaisti koko saaren kuulumisen Ukrainalle vaikka Venäjä oli tunnustanut rajat vuonna 1991 ja toistamiseen 1997. Lopulta Venäjä suostui neuvottelemaan asiasta ja Asovanmerestä tehtiin sopimus. Se mahdollisti Venäjän sota-alusten toiminnan Ukrainan rannikon läheisyydessä ja loi olosuhteet sille, että Venäjä pystyi miehittämään Mariupolin ja Berdjanskin satamat vuonna 2022. Tuolloin, vuonna 2003, Ukraina kuitenkin säilytti itsellään Tuzlan saaren hallinnan.
Sunnuntaina Forbes-lehdessä historian professori Plohi muistuttaa, että Ukraina ryhtyi tavoittelemaan Naton jäsenyyttä jo 2008.
– Krimin valtausta helmikuussa 2014 selitettiin sillä että Nato uhkaisi aikomalla perustaa laivastotukikohtia niemimaalle. Todellisuudessa valtaus oli vastaus Ukrainan itsemääräämisoikeudesta taistelleeseen Maidan-vallankumoukseen ja tavoitteeseen solmia yhteistyösopimus Euroopan unionin kanssa, Plohi selittää.
– Hyökkäys Ukrainaan ei ole Venäjän yritys pysäyttää Natoa, joka oli torjunut Ukrainan jäsenyyden jo 2008, vaan yritys estää imperialistisen Venäjän entisen alamaisen poistuminen Venäjän vaikutuspiiristä.
Venäjän politiikkaan erikoistunut Syracusen yliopiston professori Brian Taylor käyttää Suomea esimerkkinä torjumaan Trumpin väitteen Ukrainan Nato-suhteesta Venäjän hyökkäyksen aiheuttajana.
– Putinia motivoivat imperialistiset tavoitteet Ukrainassa, eivät pelot siitä että Nato aiheuttaisi Venäjälle uhan. Venäjällä on tuhansia ydinaseita, joilla torjua alueeseensa kohdistuva hyökkäys. On myös syytä huomioida, että Putinia ei vaikuta häiritsevän se että Suomi liittyi vuonna 2023 Natoon vaikka heillä on pitkä yhteinen maaraja, Taylor sanoo.
– Tosiasiassa Venäjä on siirtänyt Suomen-vastaiselta rajaltaan joukkoja taistelemaan Ukrainassa.
Taylor ei nosta Forbesin haastattelussa esiin Venäjän asevoimien reformia, jossa Venäjän on tarkoitus lähimmän parin vuoden aikana vahvistaa nimenomaan koillisen alueensa asevoimia Suomen rajojen lähellä. Asiantuntijoiden mukaan tämä asevoimien lisääminen tosin tuskin onnistuu täysimääräisesti ennen kuin Venäjän resursseja vapautuu Ukrainasta.
Professori Taylorin mukaan Ukrainan pyrkimys Naton jäseneksi ei ole ollut realistinen, vaan Nato on torjunut sen. Tälläkään mittarilla arvioiden Natoa tai Ukrainan Nato-jäsenyyttä ei voi pitää varteenotettavana perusteluna Putinin toimille Ukrainassa. Lisäksi Taylor muistuttaa, että Yhdysvaltojen ulkoministeriön Trumpin ensimmäisenä presidenttikaudella vuonna 2018 antama julistus Krimin hallinnasta on edelleen voimassa. Asiakirjalla vahvistettiin Yhdysvaltojen jo vuodesta 1932 voimassa ollut linja, jonka mukaan Yhdysvallat ei tunnusta vaatimuksia alueista, jotka on otettu haltuun voimakeinoin ja kansainvälisen lain vastaisesti. Julistuksessa luvataan jatkaa tätä politiikkaa, kunnes Ukrainan alueellinen koskemattomuus on palautettu.
Käytännössä asiantuntijat siis osoittavat, että Donald Trumpin kommentit osoittavat puutteita lähihistorian tuntemisessa ja ovat ristiriidassa hänen itse harjoittamansa politiikan kanssa.
