Venäjän ote Keski-Aasian entisistä neuvostotasavalloista on Ukrainan sodan myötä lipsumassa, arvioi Venäjään erikoistunut politiikan tutkija Mark Galeotti The Timesin kirjoituksessaan.
Galeottin mukaan ennen sotaa Venäjä oli Kazakstanille, Kirgisialle, Tadžikistanille, Turkmenistanille ja Uzbekistanille oli tärkeä turvallisuuden takaaja, johon maat luottivat niin halpojen asejärjestelmien toimittajana kuin turvana jihadistisisseiltä. Nykyään maat kuitenkin näkevät Venäjän yhä enemmän maana muiden joukossa, jota voidaan kilpailuttaa Yhdysvaltojen ja Kiinaan kanssa erinäisten etujen saamiseksi.
Vahvimmin muutos näkyy Kazakstanissa, Keski-Aasian toiseksi suurimmassa maassa, jossa on myös huomattava venäläisvähemmistö. Kun vielä tammikuussa 2022 Venäjä lähetti laskuvarjojoukkoja tukemaan presidentti Kassym-Jomart Tokajevin hallintoa sitä vastustavilta mielenosoittajilta, nykyään Tokajev pyrkii ottamaan etäisyyttä Venäjään.
Kesäkuussa järjestetyssä Pietarin talousfoorumissa Tokajev torjuikin yksiselitteisesti kehotukset tukea Venäjän sotaa Ukrainassa. Paria kuukautta myöhemmin Tokajev kommentoi YK:n yleiskokouksen istunnossa pilkallisesti Venäjän uhkauksia käyttää ydinaseita.
Viimeinen tikki oli, kun Kazakstan sulki Venäjän kauppavaltuuskunnan samaan aikaan, kun Venäjän pääministeri Mihail Mišustin oli vierailemassa maassa. Venäjän korruption vastaisen komitean puheenjohtaja Kirill Kabanov totesi tulistuneesti, että Keski-Aasiassa ei lainkaan enää kunnioiteta Venäjää.
– Taloudellisista suhteista ja suorasta avusta huolimatta nämä maat eivät rakasta Venäjää. Päinvastoin, historiaa kirjoitetaan uudelleen kolonialismin ja alistamisen pohjalta, Kabanov vuodatti.
Kun Yhdysvaltain ulkoministeri Anthony Blinken vieraili Kazakstanin pääkaupungissa Astanassa tapaamassa Keski-Aasian ulkoministereitä, näki Kabanov tämänkin Venäjän vastaisena toimena. Venäläiset syyttävät etääntymisestä myös Kiinaa, jonka he uskovat haluavan Keski-Aasian maat valtapiiriinsä.
Keski-Aasian maat katsovatkin nyt kohti Eurooppaa. Maiden suurin kauppakumppani on EU, toiseksi suurin taas Kiina. Maat ovat allekirjoittaneet kauppasopimuksia Turkin kanssa ja rakentavat parhaillaan uutta liikennekäytävää Kiinasta Kaspianmerelle ja edelleen Eurooppaan. Kun maiden välille syntyy erimielisyyksiä, pyrkivät ne yhä useammin ratkaisemaan ne keskenään ilman Venäjää.
Keski-Aasian lisäksi Armenia pyrkii lähentymään Euroopan unionia, Moldova syyttää Venäjää vallankaappauksen valmistelusta ja Ukraina ei ymmärrettävästi halua olla missään tekemisissä Venäjän kanssa. Vanhoista liittolaisista on jäljellä vain Valko-Venäjä, eikä sekään halua liittyä mukaan Venäjän hyökkäyssotaan.
Venäjä ei koskaan täysin hyväksynyt vanhojen neuvostotasavaltojen itsenäistymistä, vaan piti niiden itsenäisyyttä lähinnä ehdollisena lahjana. Venäjällä uskottiinkin pitkään, että tiiviit taloudelliset ja poliittiset verkostot vanhojen neuvostomaiden välillä sitoisivat ne Venäjän kumppaneiksi. Vanhat neuvostotasavallat eivät kuitenkaan koskaan nähneet tilannetta näin.
Tämän virheellisen näkemyksen voidaan arvioida olevan myös Ukrainan sodan takana. Aiemmin Venäjä on kyennyt pitämään yllä suurvallan kulissia olemalla valmis maksamaan siitä rahalla ja verällä. Nyt Venäjän voi olla pakko kohdata oma ”Suezin hetkensä” – Hetki, jolloin maa tajuaa, ettei se ole enää suurvalta rajattomilla resursseilla.
