Ukrainan taistelukentän kartoittaminen on vaikeaa, koska siellä ei ole kovin yhtenäisiä puolustuslinjoja, toteaa Carnegie-ajatuspajan sotilasasiantuntija Michael Kofman.
– Usein (venäläisten ja ukrainalaisten) asemat ovat sekaisin keskenään etenkin kaupungeissa, ja osapuolten välillä on huomattavan kokoinen harmaa alue, jossa molemmat osapuolet väittävät olevansa läsnä, mutta läsnäolo ei välttämättä anna hallintaa taistelukentällä, hän sanoo New York Magazinen Intelligencer-sivuston haastattelussa.
Lisäksi jalkaväen tiheys etulinjoilla on melko alhainen erityisesti Ukrainan puolella.
– Siten muutaman vuoden takainen kuva siitä, että tämä on vähän niin kuin ensimmäinen maailmansota juoksuhautoineen plus droonit, on yksinkertaisesti epätarkka. Taistelukenttä ei ole näyttänyt siltä ainakaan viimeisen puolentoista vuoden aikana, jos se edes koskaan näytti siltä, Kofman toteaa.
– Siellä on puolustusasemia, puolustuslinjoja ja erilaisia puolustuksellisia esteitä, mutta oikeasti ne muodostavat esteen vihollisen jalkaväelle tai ajoneuvoille, jotka tuhotaan pääasiassa drooneilla, tykistöllä ja miinoilla.
Hänen mukaansa nämä eivät ole puolustusasemien juoksuhautoja, joita suuri joukko ihmisiä pitää hallussaan.
– Tällä hetkellä todella tärkeässä roolissa on taistelu ylivoimasta niin kutusutulla tappovyöhykkeellä, mikä tarkoittaa ylivoimaa droonien käytössä taistelukentällä.
– Se osapuoli, jolla on etulyöntiasema sekä laadullisessa että määrällisessä droonien käytössä, voi sanella aloitteen, ja sillä on kyky syrjäyttää toisen osapuolen drooni- ja tykistöyksiköt.
Droonit ja lennokit määrittelevät yhä enemmän nykyaikaista sodankäyntiä Ukrainassa. Pitkän kantaman tiedustelulennokit pystyvät havaitsemaan pienimmänkin liikkeen. Kun kohteet on havaittu, pommittajadroonit tai valokuitukaapeliin kytketyt radiohäirinnälle immuunit räjähdedroonit hyökkäävät niitä vastaan.
Droonit ulottavat taistelukentän 20 kilometrin etäisyydelle etulinjasta molempiin suuntiin. Tämä niin sanottu tappovyöhyke laajenee nopeasti. Droonien sanotaan aiheuttavan jopa 80 prosenttia venäläisten tappioista taistelukentällä.
– Ja (alueiden) hallinta ei todellakaan siirry jalkaväen hyökkäyksillä toisen osapuolen jalkaväen asemiin, vaan siten, että toinen osapuoli pystyy tehokkaasti tukahduttamaan ja syrjäyttämään vastustajan drooni- ja tykistöyksiköt, Kofman sanoo.