Yhdysvaltojen tapa sotia Iranissa opettaa muulle maailmalle useita asioita sodankäynnistä, pohtii turvallisuuspolitiikan asiantuntija Henri Vanhanen viestipalvelu X:ssä.
Vanhasesta ensimmäinen oppitunti on se, miten paljon konfliktissa kuluu täsmäaseita. Esimerkiksi Tomahawk-risteilyohjuksia on ammuttu sodan aikana huimat 850 kappaletta. Se on enemmän kuin Irakin sodan alkuvaiheissa.
Vanhanen muistuttaa, että Tomahawk ei ole mikään massatuote. Kyseessä on kallis ja pitkälle kehitetty täsmäase.
– Silti niitä käytetään nyt satoja viikossa. Pentagonissa puhutaan jo huolesta varastojen riittävyydestä, Vanhanen sanoo.
Kun Tomahawk-arsenaali kuluu iskuihin Iranissa, syö se samalla kapasiteettia, jota voitaisiin tarvita muualla.
Sota on Vanhasesta murtanut myös oletuksen siitä, että Yhdysvallat voi käydä useita kriisejä yhtä aikaa ilman kovia rajoja.
– Todellisuudessa kapasiteetti on aina jollain tavalla rajallinen. Jokainen ammuttu ohjus on pois jostain toisesta skenaariosta, hän tiivistää.
Tilanteesta herääkin väistämättä kysymys siitä, mitä jää jäljelle Eurooppaan ja Aasiaan, jos Yhdysvaltojen ohjusvarastot kuluvat nyt Iranissa. Vanhanen sanoo tämän olevan oppitunti myös Suomelle.
– Turvallisuutta ei voi rakentaa aukottomasti sille oletukselle, että Yhdysvalloilla on aina rajattomasti kapasiteettia jaettavaksi, Vanhanen varoittaa.
Vanhanen peräänkuuluttaakin oman tuotannon ja eurooppalaisen kapasiteetin lisäämistä. Lisäksi tarvitaan realistisempi kuva sodankäynnistä.
Kyse ei ole siitä, että Yhdysvallat olisi katoamassa jonnekin, vaan siitä, että Yhdysvaltain resurssit eivät yksin ole tarpeeksi.
– Sodissa kehittyneiden aseiden ohella ratkaisevaa on lopulta sekin, kuinka pitkään niitä riittää, Vanhanen päättää.