Suomessa käydään eduskuntavaalit yhdeksän viikon päästä. Pääteemaksi on nousemassa talous ja suomalaisten toimeentulo ja aivan syystä.
Nykyinen vasemmistohallitus on päästänyt julkisen talouden omalla vahtivuorollaan järkyttävään tilaan. Neljän vuoden aikana hallitus on ottanut lisää velkaa yli 40 miljardia euroa. Jos uusi velka jyvitettäisiin jokaiselle suomalaiselle maksettavaksi, summa olisi noin 7 300 euroa. Neljän henkilön taloudessa Antti Rinteen—Sanna Marinin hallituksen henkilöä kohden keräämällä lisävelalla voitaisiin hankkia vaikkapa uusi sähköauto.
Järkyttävintä tämän hallituksen velkarallissa ovat sen pidemmän aikavälin vaikutukset. Vaalien jälkeen aloittavaa hallitusta odottaa rapakunnossa oleva julkinen talous, jonka lähivuosienkin ylläpito edellyttää miljardeja euroja lisää velkaa. Kyse on juuri siitä mistä presidentti Sauli Niinistökin osuvasti Turun Sanomien haastattelussa kiteytti: ylläpidämme elintasoa, joka ei ole ansaittu.
Ja jotta tilanne ei olisi liian helppo, päälle tulevat vielä valtionvelkamme korkomenot. Valtiovarainministeriön laskelman mukaan ne kasvavat aiemmin arvioidusta 1,5 miljardista peräti 2,6 miljardiin euroon kuluvana vuonna. Jos summaa suhteuttaa valtion budjetissa katettuihin menoihin, miltä kuulostaisi Suomi, jossa yhden vuoden ajan meillä ei olisi poliisia, rajavartiolaitosta, hätäkeskuksia ja maahanmuuttovirastoa?
Kaiken lisäksi arviot tulevien vuosien korkomenoista ovat vielä tätäkin korkeammat ja liikkuvat noin neljän miljardin euron tasolla. Summa vastaa oikeusministeriön, sisäministeriön, tasavallan presidentin, valtioneuvoston kanslian ja eduskunnan menoja yhteensä.
Kautta koko vaalikauden tätä hallitusta on varoiteltu sen valitseman talouspolitiikan vaaroista. Kokoomuksen ohella asialla ovat olleet monet talouden arvostetut asiantuntijatahot kuten Suomen Pankki, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus (VATT) ja Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV). Kansainvälisistä toimijoista asialla ovat olleet niin OECD kuin viimeksi IMF.
Tieksi eteenpäin valtiovarainministeriö on ehdottanut kahden vaalikauden ja noin yhdeksän miljardin talousohjelmaa julkisen talouden vakauttamiseksi. Samaa on ehdottanut myös kokoomus omassa vaihtoehtobudjetissaan.
Silti nämäkään vaatimukset eivät ole kääntäneet hallituksen eikä erityisesti pääministeri Marinin päätä. Päinvastoin. Vaalikentille SDP näyttää lähtevän seuraavalla 19. tammikuuta 2023 eduskunnan kyselytunnilla kuullulla viestillä:
”Minä toivon, että Suomen tulevaisuus on tämännäköinen: valoisa talouskasvun tie, paremman työllisyyden tie, ei kurjistamispolitiikan tie. Jos me yhdessä lähdemme siitä, että seuraavalla vaalikaudella me leikkaamme koulutuksesta, ihmisten hyvinvointipalveluista, esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluista, vanhuspalveluista, sosiaaliturvasta, asumistuesta, mitä kokoomus on esittänyt, niin sen polun päässä on kurjistuva Suomi. Sen polun päässä on Suomi, joka eriarvoistuu, eriytyy, ei ole enää sellaista yhteistä venettä, jossa me kaikki olemme mukana, ja minä en usko, että se on taloudellisestikaan kovin kestävää.”
Arvoisa pääministeri, puheenjohtaja Marin. Olisiko peiliin katsomisen paikka?
Kumman vaihtoehdon päässä on todennäköisemmin kurjistuva ja eriarvoinen tie Suomelle? Kumman vaihtoehdon kautta kaikista heikoimmassa asemassa voidaan pitää parhaiten ja pysyvimmin huolta? Sillä, että yhteisiä rahoja käytetään vastuullisemmin ja menot mitoitetaan tulojen mukaan niin kuin kokoomus on ehdottanut, vai teidän velkatiellänne?
Talouden asiantuntijat ja mielipidemittausten mukaan suurin osa myös suomalaisista ovat sen paremman tien jo löytäneet.
