Lännessä elää nimekkään brittiläisen turvallisuuspolitiikan tutkijan James Sherrin mukaan sitkeä harhakäsitys, että kaikki sodat päättyvät lopulta neuvotteluihin ja osapuolten väliseen kompromissiin.
Tämä johtaa hänen mukaansa usein vääränlaisiin poliittisiin johtopäätöksiin, kuten myös suhtautumisessa Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainaa vastaan on tapahtunut.
Kremlissä neuvotteluja ei brittiläisessä Chatham House -ajatushautomossa ja Viron kansainvälisessä puolustustutkimuskeskuksessa (ICDS) toimivan Sherrin mukaan nähdä niinkään prosessina kohti rauhaa, vaan pikemminkin eräänlaisena sodankäynnin jatkeena omien strategisten tavoitteiden saavuttamiseksi.
Kuuluisan sotilasstrategin, preussilaiskenraali Carl von Clausewitzin ajattelussa ja bolsevikkijohtaja V.I. Leninin perinteessä, jota Vladimir Putin on vaalinut ja uudistanut, sotaa ja rauhaa pidetään Sherrin mukaan toisiaan täydentävinä politiikan välineinä.
– Leninille neuvottelut eivät merkinneet muuta kuin ”sodan jatkamista toisella areenalla”, hän muistuttaa.
Vladimir Putinin vuonna 2021 esittämät tavoitteet ja sodan ”juurisyiden” korostaminen eivät ole kadonneet mihinkään, vaikka presidentti Donald Trumpin hallinto väittää alueluovutusten olevan kestävä tie kestävään rauhaan.
Länsi on ollut Sherrin mielestä kaiken aikaa kykenemätön määrittelemään omaa näkemystään Ukrainan sodan tavoiteltavasta lopputulemasta. Trumpin edeltäjä Joe Biden pyrki pitkään lähinnä “vakauttamaan” suhdettaan Venäjään, mutta taipui sitten tukemaan Ukrainaa ilman selkeää päämäärää ja strategista selkeyttä.
– Vuotta ennen sodan puhkeamista presidentti Biden oli päättänyt sitouttaa Putinin laaja-alaisiin ponnisteluihin ”vakauden” ylläpitämiseksi. Jopa kesäkuun 2021 huippukokouksessa hän pyrki varmistamaan, ettei Ukraina varjostaisi asioita, joita hän piti tärkeämpinä, Sherr sanoo.
Biden ei hänen mukaansa ymmärtänyt, millaisin keinoin sota olisi kyetty estämään, vaan tyytyi suostuttelemaan Putinia olemaan aloittamatta sotaa. Siinä hän tunnetusti epäonnistui.
– Bidenin presidenttikauden loppuun asti Yhdysvaltojen tavoitteita ei koskaan määritelty pidemmälle kuin ”tuetaan Ukrainaa niin kauan kuin se on tarpeen”. Termi ”voitto” oli käytännössä tabu, Sherr toteaa.
”Euroopasta tulee vahvempi”
Lukuisat rauhansuunnitelmat ja vaihtelevilla kokoonpanoilla käydyt neuvottelut ovat Sherrin mielestä osoittaneet, että Venäjän ja Ukrainan tavoitteet ovat niin vaikeasti yhteen sovitettavissa, että todelliseen läpimurtoon ei ole ollut edellytyksiä.
– Viisitoista kuukautta sen jälkeen, kun Trump lupasi lopettaa sodan ”24 tunnissa”, on vaikea välttää johtopäätöstä, että olemme suurelta osin samassa tilanteessa kuin alussa, Sherr huomauttaa.
Ukrainan johto suhtautuu hänen mukaansa neuvotteluihin pragmaattisesti – osin Yhdysvaltojen harjoittaman painostuksen vuoksi – mutta uskoo sodan lopulta ratkeavan taistelukentällä, ei diplomatian keinoin.
– Venäjän asevoimat ovat menettämässä kykynsä toteuttaa maahyökkäyksiä Ukrainassa. Vaikka keväthyökkäyksestä ei ole luovuttu, se on epäonnistunut. Pakotettuna valintaan Venäjä on asettanut etusijalle hyökkäyksen jatkamisen sen sijaan, että torjuisi ukrainalaisten vastahyökkäyksiä. Silti se ei ole edistynyt, Sherr sanoo.
Vallitseva asetelma viittaa hänen mukaansa siihen, että sota on siirtymässä uuteen vaiheeseen sen sijaan, että se päättyisi.
– Näissä olosuhteissa Ukrainan on parasta pitää kiinni nykyisestä linjaansa: luottaa ennen kaikkea itseensä ja niihin eurooppalaisiin kumppaneihin, jotka ovat aidosti kiinnostuneita auttamaan sen sijaan, että pyrkisivät pidättelemään sitä. Ukrainasta on tullut Venäjälle vahva vastustaja, ja sellaisena se myös pysyy. Siitä on myös muodostumassa Euroopan turvallisuuden tuottaja, ja kun tämä aletaan ymmärtää paremmin, Euroopasta tulee vahvempi, Sherr kiteyttää.