Eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Antti Häkkänen (kok.) katsoo, että kaavaillulle pääministerin turvallisuuspoliittisen neuvonantajan ja -yksikön perustamiselle valtioneuvoston kanslian yhteyteen ei ole tarvetta.
– Minä en näe tällä hetkellä mitään perusteita tällaisen neuvonantajan ja yksikön perustamiselle, Häkkänen sanoo Verkkouutisille.
– Suurin syy sille, minkä takia pääministeri Sanna Marin (sd.) on tehnyt selvästi virheen, on se, että tätä aletaan virittää aivan vaalikauden loppumetreillä.
Häkkänen korostaa, että kyse ei ole yksittäisestä virkamiehestä, vaan paljon suuremmasta asiasta eli ulko- ja turvallisuuspolitiikan valmistelutavan muuttamisesta.
– Tässä on kyse kolmen valtioelimen – presidentin, valtioneuvoston ja eduskunnan – välisten toimintatapojen muuttamisesta ulko- ja turvallisuuspolitiikan asioiden valmistelussa.
Hänen mukaansa eduskunta hoitaa isot ratkaisut, ja presidentti sekä valtioneuvosto hoitavat ulkopoliittisen toiminnan käytännön asiat. Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Ulkoministeriö ja puolustusministeriö ovat keskeiset valmistelu- ja toimielimet.
– Tässä pyritään muuttamaan näiden ministeriöiden roolitusta niin, että pääministerille tulee omaa valmisteluvastuuta. Eli ovatko nämä ministeriöt edelleen keskeiset valmisteluelimet, vai aiotaanko pääministerin kansliassa ottaa yksi kokki lisää hämmentämään soppaa, Häkkänen kysyy ihmeissään.
Puolustusministeriössä aiemmin kansliapäällikkönä toiminut kenraaliluutnantti (res.) Arto Räty on Häkkäsen kanssa samoilla linjoilla.
– Jos tällainen yksikkö tarvitaan, tarkoittaa se minun tulkintani mukaan sitä, että puolustusministeriö ja puolustusvoimat sekä ulkoministeriö olisivat epäonnistuneet tehtävissään tukea valtioneuvostoa riittävällä tiedolla ja osaamisella, Räty arvioi torstaina Verkkouutisille.
”Hyvin erikoista”
Antti Häkkänen katsoo, että aikeena on rakentaa pääministerin kansliaan samanlainen virkakoneisto, joka on jo olemassa ulkoministeriössä ja puolustusministeriössä.
– Pidän sitä hyvin erikoisena.
Häkkänen muistuttaa, että pääministeri on poliittinen henkilö, joka valitsee lähimmät avustajansa.
– Siinäkin mielessä vähän erikoista, että demaripääministeri valitsisi tulevan pääministerin kabinetin ytimeen jonkun oman henkilönsä, Häkkänen sanoo.
– Avustajat voivat vaihtua vaalikausittain, ja silloin heitä kutsutaan avustajiksi tai neuvonantajiksi. Jos pääministeri tarvitsee lisää erityisavustajia tai valtiosihteereitä käytännön asioiden hoitamiseen, niin se on eri asia. Ei sitä varten tarvitse perustaa mitään uusia yksiköitä.
Häkkänen korostaa pitkäaikaista käytäntöä.
– Pääministerillä on kabinetissaan ulko- ja turvallisuuspoliittinen erityisavustaja suoraan ulkoministeriöstä, siis diplomaattiavustaja.
– En tiedä, onko Marinilla nyt sellaista henkilöä, josta on ollut apua näissä asioissa. Mutta tällainen erityisavustaja siellä on. Tämä erityisavustaja on ollut yleensä hieman epäpoliittinen henkilö, ja hän on toiminut enemmänkin ammattimaisena ulkopolitiikan virkamiehenä.
Häkkänen muistuttaa esimerkkinä, että Mari Kiviniemen (kesk.) hallituksen lopettaessa Antti Vänskä -niminen diplomaatti siirtyi Kiviniemen kabinetista Jyrki Kataisen (kok.) kabinettiin yli puoluerajojen.
– Nämä ovat niitä ulko- ja turvallisuuspoliittisia neuvonantajia. Eli pääministerin kabinetissa on jo tällainen henkilö. Senkin takia tämä (ehdotus turvallisuuspoliittisesta neuvonantajasta ja -yksiköstä) vähän haiskahtaa joltain muulta.
”Ei kannata hätäillä”
Antti Häkkänen korostaa, että valtioneuvoston kaikki virkamiehet, ulkoministeriö ja puolustusministeriö mukaan lukien, ovat pääministerin käytettävissä ”sormia napsauttamalla”.
– He istuvat viiden minuutin päästä pääministerin työhuoneessa informoimassa ja raportoimassa.
– Siksi minä ihmettelen vähän, että mikä tämä uusi päällekkäinen yksikkö on. Väitän, että se tulee enemmänkin hämmentämään tätä kuviota, ei selkeyttämään, Häkkänen toteaa.
Hänen mielestään on myös syytä huomioida Suomen Nato-prosessi, joka on vielä kesken Turkin jarrutuksen vuoksi.
– Kun vielä Nato-prosessi on kesken, niin me näemme ehkä vasta lähiaikoina, että minkälaiseksi tämä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan valmistelukoneisto muuttuu Nato-jäsenyyden myötä.
– Perustuslailliset toimivaltuudet pysyvät samoina, mutta tosiasialliset käytännöt muuttuvat ja nyt ei kannattaisi hätäillä vaalikauden viimeisinä viikkoina.