Iskujen ja vastaiskujen kaava on vakiintunut, ja Saudi-Arabian ja Iranin liittolaisten jemeniläisten huthien välinen jännitys on lisännyt tilanteen monimutkaisuutta. Huthien tavoitteena on murtaa heitä vastaan suunnattu saarto, uutisoi CNN.
Uutiskanavan analyysin mukaan diplomaattinen kehitys näyttää toistaiseksi olevan kuolemassa.
– Pakistanilaisten ja qatarilaisten valtuuskuntien tulva, jotka vierailevat Iranissa pyrkimyksenä ylläpitää tulitaukoa, on vaihtunut pessimismiin alueellisten diplomaattien keskuudessa. Qatariin on isketty kahdesti viimeaikaisessa konfliktissa.
Myös iranilaiset droonit ovat kohdistaneet iskuja Omaniin vain päiviä sen jälkeen, kun valtiot ovat neuvotelleet salmen hallintajärjestelmästä. Iranin islamilainen vallankumouskaarti on iskenyt Omanin rannikon lähellä purjehtiviin aluksiin.
– Iran on toistuvasti varoittanut olevansa valmis tehostamaan iskuja naapurimaihin, joissa on Yhdysvaltain sotilastukikohtia, ja puolivirallinen tiedotusväline – Fars – julkaisi listan viidestä satamasta Bahrainissa, Saudi-Arabiassa, Kuwaitissa, Qatarissa ja Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa, joiden se sanoi voivan joutua kohteiksi, jos Iranin infrastruktuuriin hyökätään, CNN kertoo.
Yhdysvaltain iskuihin on viime päivinä kuulunut tunneleita, teitä, siltoja ja rautateitä Iranin valtionmedian mukaan. Tämä lisää huolta siitä, että konflikti voi kärjistyä.
Israelilaisen analyytikko Danny Citrinowiczin mukaan tämä on jälleen yksi osoitus siitä, kuinka jatkuva sotilaallinen eskaloituminen vaikeuttaa laajemman alueellisen konfliktin estämistä.
– Jokainen Yhdysvaltojen eskaloituminen kohtaa Iranin eskaloitumisen, sillä molemmat osapuolet pyrkivät luomaan uusia pelotekynnyksiä jokaisella keskustelulla, hän kirjoittaa viestipalvelu X:ssä.
Citrinowicz toteaa, että siksi oletus siitä, että laajempi sotilaallinen kampanja pakottaa Iranin takaisin neuvottelupöytään heikommassa asemassa, ei ole läheskään taattu.
– Yhtä uskottava lopputulos on konflikti, joka kiertyy kummankaan osapuolen aikomusten ulkopuolelle ja laajenee paljon laajemmaksi alueelliseksi sodaksi, jossa diplomatian palauttamisen mahdollisuudet vähenevät.
– Keskeinen vaara ei ole pelkästään sotilaallisen voiman käyttö, vaan riski, että eskaloituminen saa oman vauhtinsa. Kun molemmat osapuolet sitoutuvat osoittamaan päättäväisyyttä ja säilyttämään pelotteen, poliittinen tila kompromisseille kapenee huomattavasti, mikä tekee neuvotteluihin palaamisesta paljon vaikeampaa kuin monet Washingtonissa saattavat olettaa, Citrinowicz arvioi.