SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne on kyseenalaistanut, pääsisikö Suomi halutessaan Naton jäseneksi. Kommenttia ruodittiin tiistaina Helsingin Sanomien vaaliväittelyssä.
Rinne avasi siinä ajatteluaan seuraavasti:
– Kun katsoo Yhdysvaltain presidentin toimintaa sääntöperusteisen maailmanjärjestyksen vaakalaudalle saattamisessa tai suhtautumisessa Nato-kumppaneihin, ei voi kauhean varma olla, miten hän suhtautuisi uusien jäsenmaiden hakemukseen. Sanoisin näin, että reaktiot tähän toteamukseeni olivat aika outoja. Tämä jos mikä on suomettumista, jos ei tästä pysty puhumaan niin kuin asiat on.
Keskustelu kääntyi pian suomettumissyyttelyyn ja suomalaisen Nato-keskustelun perinteisessä hengessä käytyyn väittelyyn siitä, mitä saa sanoa ja miten. Kommentin varsinainen pihvi jäi käsittelemättä.
Gallupeja johtavan puolueen puheenjohtajan ja mahdollisesti Suomen seuraavan pääministerin mukaan on siis hyvinkin mahdollista, että Yhdysvallat estäisi Suomen Nato-jäsenyyden. Kommentti osoittaa ymmärtämättömyyttä Naton hakemusprosessista, päätöksenteosta ja etenkin Yhdysvaltojen turvallisuuspäättäjien Suomi-kuvasta. Se on lähes päinvastainen kuin Antti Rinne antaa ymmärtää.
Me vastaamme omasta tontistamme ja meillä on lähiympäristössämme kohtuullinen kyky puolustaa aluettamme. Me emme luo turvallisuusvajetta vaan me luomme turvallisuutta ympäristöömme.
Näin prikaatikenraali Pekka Toveri summasi taannoin amerikkalaisen käsityksen Suomen puolustuksesta. Puolustusvoimien puolustus-, maa-, meri- ja ilmavoima-asiamiehenä Washingtonissa toiminut Toveri siirtyy toukokuun alussa pääesikunnan tiedustelupäälliköksi.
Toisin kuin monet muut maat – myös Nato-kumppanit – nähdään Suomi amerikkalaisvinkkelistä luotettavana ja helppona yhteistyökumppanina, jonka puolustuksesta ei tarvitse kantaa huolta. Maana, joka ei ole koko ajan pyytämässä rahaa, joukkoja ja tukikohtia. Tähän suuntaan Yhdysvaltojen presidenttikin on Nato-liittolaisia patistellut. Suomi on lisäksi yksi harvoja kovan sodankäynnin kykynsä kylmän sodan jälkeen säilyttäneistä maista. Siinä missä useimmat Euroopan valtiot purkivat Neuvostoliiton romahdettua puolustustaan ja muuttivat asevoimiensa painopistettä tavanomaisesta sodankäynnistä kohti kriisinhallintaa, säilytti Suomi linjansa. Tätä arvostetaan etenkin nykyisessä uhkaympäristössä niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin.
On myös hyvä muistaa, että Montenegro hyväksyttiin Natoon presidentti Donald Trumpin aikana. Maassa vuotta aiemmin tapahtunut mitä todennäköisimmin Venäjän masinoima vallankaappausyrityskään ei tätä estänyt.
Antti Rinteen käsitykselle on vaikea löytää perusteluja ulko- ja turvallisuuspolitiikan tämänhetkisestä tilannekuvasta. Pääministerikandidaatti vaikuttaakin halunneen jostain syystä päästä tölväisemään Yhdysvaltoja ja Suomen mahdollisuutta hakea puolustusliiton jäseneksi.
Puretaanko Nato-optio?
Kokoomuksen kansanedustaja ja eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanerva varoitti keskiviikkona Rinteen Nato-lausuntojen kaltaisten puheiden vievän Suomea harmaalle vyöhykkeelle. Hän muistutti, että puheet noteerataan niin EU:ssa kuin suurvalloissakin. Tässä Kanerva on oikeassa. Rinteen kommentti on huomattu Kiinassa asti.
”Natoon liittymisen mahdollisuus menettää uskottavuutta Suomessa pääministeriehdokkaan kommentin jälkeen”, Kiinan valtiollinen uutistoimisto Xinhua tulkitsee.
Kyseenalaistamalla Nato-jäsenyyden mahdollisuuden Antti Rinne kyseenalaisti samalla Suomen ”Nato-option”. Sen toimivuudesta tosipaikassa voi toki olla montaa mieltä. Kyse on silti Suomen hallitusohjelmaan sisältyvästä turvallisuuspoliittista linjaa paaluttavasta kirjauksesta. Me viestimme avoimesti, että ylläpidämme mahdollisuutta hakea Naton jäsenyyttä, mikäli katsomme tilanteen sitä vaativan. Tästä on myös mahdollista ottaa askel taaksepäin. Se olisi kuitenkin samalla askel pois ”liittoutumattomuudesta” ja kohti itänaapurin retoriikassa Suomen kohdalla piikikkäästi toisinaan käytettyä puolueettomuutta, ”neutraaliutta”.
Ajatus Nato-option purkamisesta Antti Rinteen SDP:n johdolla ei ole kaukaa haettu. Ruotsin demarihallitus nimittäin linjasi tammikuussa heti valtaan päästyään, ettei Ruotsi tule hakemaan Naton jäsenyyttä tällä vaalikaudella.
SDP:n vaaliohjelmassa Nato mainitaan ainoastaan rauhankumppanuusohjelman yhteydessä. Sotilaallinen liittoutumattomuus taas todetaan osaksi Suomen turvallisuuspoliittista linjaa.
Ei ole vaikea kuvitella SDP:n ohjelmassa korostetun ”vakauspolitiikan” hengessä tehtyä kirjausta siitä, ettei Suomi tule hakemaan Natoon Rinteen hallituksen aikana. Liikkeen luulisi miellyttävän eräitä puolueen ulkopolitiikan konkareitakin. Arvostelijoille olisi helppo vastata päätöksen olevan linjassa viime aikoina tiivistyneen Ruotsi-yhteistyön kanssa. Yhtä helppoa on myös päätellä, missä ilmansuunnassa tästä päätöksestä iloittaisiin.