Venäjän puolustusmenot vuonna 2021 olivat amerikkalaiseversti John Barrancon mukaan noin 65 miljardia dollaria, mikä on yli kymmenen kertaa enemmän kuin Ukrainan puolustusbudjetti samana vuonna.
– Jos varusteet olisivat ratkaiseva tekijä, Venäjä olisi saavuttanut ylivoimaisen ja salamannopean voiton, jota se kuukausia sitten tavoitteli. Tässä sodassa Ukraina on kuitenkin osoittanut, että hyvä johtajuus ja koulutus – joita sillä on paljon, mutta Venäjällä hyvin vähän – ovat täysin ratkaisevassa roolissa, strategiaan ja turvallisuuteen erikoistuneen Scowcroft-keskuksessa tutkijana toiminut Barranco sanoo Atlantic Councilin julkaisemassa artikkelissa.
– Koska molemmilla mailla on pitkät sotilaalliset perinteet, jotka juontavat juurensa tsaarinajan Venäjälle, erot niiden suorituskyvyssä taistelukentällä – ja niiden syyt – ovat opettavaisia, hän toteaa.
Ukrainalaisia joukkoja on Barrancon mukaan jo vuodesta 1993 lähtien koulutettu amerikkalaisten oppien mukaisesti siten, että nuoremmille upseereille ja aliupseereille on selitetty komentajan tavoite ja annettu heille valtuudet tehdä itsenäisiä ratkaisuja muuttuvan tilanteen pohjalta. Käytännön tarkoituksena on ollut edistää yksilölliseen aloitteellisuuteen ja huolelliseen harkintaan perustuvaa toimintakulttuuria.
– Venäjän asevoimissa, jotka tukeutuvat vahvasti asevelvollisiin, ei sitä vastoin ole ammattimaisia aliupseereita eikä siellä kannusteta aloitteellisuuteen ja palautteen antoon. Päätöksenteko on edelleen vahvasti keskitettyä, ja vain korkea-arvoiset upseerit saavat toimia itsenäisesti. Tämän takia niin moni venäläiskenraali on saanut surmansa tässä sodassa: alemmilla tasoilla kenelläkään ei ole ollut johtamiskokemusta, ymmärrystä suurista kokonaisuuksista eikä valtuuksia päättäväisiin toimiin, kun asiat eivät ole menneet suunnitelmien mukaan, hän arvioi.
Venäläinen sodankäyntitavalla on hänen mukaansa ollut ennustettavat seuraukset: heikko moraali ja epäonnistumiset taistelukentällä.