Yhdysvalloissa esitetään yhä useammin näkemyksiä, joiden mukaan maan pitäisi ulko- ja turvallisuuspolitiikassaan asettaa Aasia Euroopan edelle. Taustalla on ajatus, että rajalliset resurssit kannattaisi suunnata Tyynenmeren alueelle, jossa Kiinan Taiwaniin kohdistama uhka on aiempaa suurempi. Venäjän Ukrainaa vastaan käymä hyökkäyssota jäisi tällöin lähinnä Euroopan ongelmaksi.
– Tämä argumentti jättää huomiotta sen, mihin asevoimien pitäisi ensisijaisesti keskittyä: rakentamaan uudelleen kykynsä käydä sotaa. Yhdysvaltojen on pystyttävä reagoimaan kaikkialla, missä sen etuja uhataan, niin Atlantilla tai Tyynellä valtamerellä, jotka kytkeytyvät erottamattomasti toisiinsa, arvostettu amerikkalaisprofessori Andrew Michta toteaa The Wall Street Journalissa.
– Kylmän sodan päättymisen jälkeen kansallinen turvallisuusyhteisömme on käsittänyt sodan yhä enemmän hallittavien konfliktien sarjana. Tämä ajattelutapa on suurelta osin perustunut asevoimien kokemuksiin taisteltaessa kahden vuosikymmenen ajan 1700-luvun taistelukentillä 2000-luvun asein. Terrorismin ja kumouksellisen toiminnan vastaisissa operaatioissaan USA on hallinnut ilmatilaa, hyödyntänyt suojattuja viesti- ja johtamisjärjestelmiä sekä logistiikkajärjestelmiä, joita ei juuri ole haastettu, hän sanoo.
Andrew Michta on George C. Marshall European Center -instituutin kansainvälisten suhteiden laitoksen dekaani ja entinen Yhdysvaltain laivastoakatemian professori.
Kovaa voimaa
Viimeisten vuosikymmenten asetelma on Michtan mukaan vähitellen tuudittanut Yhdysvallat katteettomaan turvallisuuden tunteeseen. Samaan aikaan, kun maan asevoimia on kehitetty Irakin ja Afganistanin kaltaisiin operaatioihin, varautumista suoraan konfliktiin kahta potentiaalista vastustajaa Venäjää ja Kiinaa vastaan on laiminlyöty.
– Yhdysvaltain asevoimat jäivät viime vuonna 15 000 sotilaan eli 25 prosentin päähän rekrytointitavoitteestaan. Eräs korkea-arvoinen armeijan edustaja kertoi viime kuussa kongressille, että armeijan ennustetaan jäävän tavoitteestaan myös vuonna 2023, Michta sanoo.
– Monet eurooppalaiset asevoimat, erityisesti Iso-Britannian, Ranskan ja Saksan, ovat vastaavasti alivarustettuja. Ainoat Nato-maat, jotka ovat vakavasti alkaneet varustautua uudelleen – Suomi, Baltian maat, Romania ja etenkin Puola – sijaitsevat Euroopan itäisellä sivustalla, hän huomauttaa.
Samaan aikaan amerikkalainen puolustusteollisuus on hänen mukaansa yhä kykenemättömämpi toimittamaan aseita ja ampumatarvikkeita sopimusvelvoitteidensa mukaisesti.
– Sen sijaan, että keskustelemme siitä, pitäisikö meidän kääntää huomiomme Tyynenmeren alueelle, meidän olisi keskityttävä parantamaan Yhdysvaltojen ja Euroopan valmiuksia käydä sotaa, hän toteaa.
– Kansallisen puolustuksensa kannalta Yhdysvallat tarvitsee riittävästi aseita ja ampumatarvikkeita vastustajiensa patoamiseksi – ja puolustaakseen tarvittaessa itseään ja liittolaisiaan Euroopassa ja Aasiassa. Puolustusteollisuuden perustan jälleenrakentamisen olisi oltava ensisijainen tavoite. Mikään määrä strategisia hienouksia ei voi korvata sitä todellista kovaa voimaa, joka Yhdysvaltain asevoimien on tuotava taisteluun.