Pitkää poliittista vankilatuomiota istuva venäläinen toisinajattelija Aleksei Navalnyi varoittaa kotisivuillaan julkaisussa kirjoituksessa Venäjän olevan samalla tiellä kuin 1990-luvulla.
Navalnyi käsittelee tästä löytyvässä kirjoituksessaan suhtautumistaan maansa oppositioon, poliittiseen lähihistoriaan ja aikaan diktaattori Vladimir Putinin jälkeen. Kremlin määräämästä murhayrityksestä selvinnyt ja karuihin oloihin vankilaan passitettu aktivisti kertoo, ettei hän vihaa Putinia ja hänen hallintojärjestelmäänsä vaan sen nousun mahdollistaneita 1990-luvun uudistajia.
Hänen mukaansa Boris Jeltsinin ja Anatoli Tshubaisin kaltaisten ”demokraattien” syytä oli, ettei Venäjä kääntynyt aikanaan Eurooppaan vaan Keski-Aasiaan.
– Kun Putinin KGB/FSB-virkailijoille annettiin vapaa pääsy poliittisiin virkoihin, heidän ei tarvinnut tehdä mitään, Aleksei Navalnyi toteaa.
Hän veistelee niin kutsuttujen silovikien vain katsoneen ympärilleen ja hämmästelleen, millä säännöillä valtapeliä sai pelata.
– Jos on kerran mahdollista varastaa, valehdella, väärentää, sensuroida ja jos kaikki tuomioistuimet ovat meidän käsissämme, saamme täällä aikaiseksi aika hyvän käänteen, hän summaa Putinin hallinnon ajattelua.
Aleksei Navalnyin mukaan venäläiset päästivät yhdessä vuohen kaalimaalle ja sitten ihmettelivät, miksi se söi kaiken kaalin.
– Se on vuohi. Sen tehtävä ja tavoite on syödä kaalia. Se ei voi ajatella mitään muuta. Sitä vastaan käyminen on hyödytöntä. Putinin FSB-virkailijat eivät samaan tapaan voi ajatella mitään muuta kuin ison talon rakentamista ja heidän heittämistään vankilaan, joista he eivät pidä. En siedä vuohea, mutta vihaan heitä, jotka päästivät sen kaalimaalle.
Navalnyi kertoo pitkässä kirjoituksessaan suurimman pelkonsa.
– En vain usko vaan tiedän, että Venäjä tulee vielä saamaan uuden mahdollisuuden. Kyse on historiallisesta prosessista. Tulemme uudestaan seisomaan risteyksessä.
Oppositiopoliitikko kertoo havahtuvansa vankilan punkassaan öisin kauhulla hereille ajatellen, että mahdollisuus käänteeseen tuli ja sen kanssa kävi kuten 1990-luvulla.
Hän kuvailee silloista valintaa risteyksessä ”tarkoitus pyhittää keinot” -viitan seuraamiseksi ja lopputulosta ”valaistuneeksi autoritarismiksi”.
– Se, mitä olen kirjoittanut 1990-luvusta ei ole historiankirjoitusta, pohdiskelua tai merkityksetöntä valitusta. Kyse on tärkeimmästä ja polttavimmasta poliittisen strategian kysymyksestä kaikille eurooppalaisen polun ja demokratian kehityksen tukijoille, Aleksei Navalnyi kirjoittaa.
Hän ryöpyttää tekstissään Venäjällä yhä näkyviä toisinaan oppositiomielisiksi miellettyjä hahmoja heidän hiljaisesta ja vähemmän hiljaisesta tuestaan Putinin hallinnolle. Navalnyi varoittaa vanhan toistumisesta. Kauhukuvassa valtaan nousisi Vladimir Putinin jälkeen tuttuja, mutta maltillisina pidettyjä hahmoja nykyhallinnon sisältä.
Ennuste on synkkä.
Aleksei Navalnyi summaa kirjoituksessaan tällaisen mahdollisen uuden hallinnon ajattelua. Sulkuihin hän on kirjoittanut, miten demokratian periaatteiden polkemista yhä perusteltaisiin Putinin jälkeenkin.
– Älkää siis epäilkö hetkeäkään. Saamme uuden mahdollisuuden, tilaisuuden, ja joudumme tekemisiin heidän kanssaan, joiden mielestä vaaleja tulisi perua tai väärentää (”etteivät vain ääriajattelijat tulisi valituiksi”). Toimittajia voidaan lahjoa (”emme maksaneet kenellekään, me vain kysyimme oligarkilta, voisiko hän ostaa tämän televisiokanavan”). Tuomioistuimet tulisi pitää ohjausnuorassa (”muutenhan tuomarit ja lautamiehet voidaan lahjoa”). Hallitus pitäisi yhä valita samojen henkilöiden joukosta (”he ovat ammattilaisia, meidän ei tule valita ihmisiä kadulta”) ja niin edelleen. Tämä etenee siihen pisteeseen, että sillan rakentamisesta ei pidä järjestää tarjouskilpaa vaan hanke on annettava ”luotettavalle urakoitsijalle”, jonka kanssa on tehty yhteistyötä pitkään.
Navalnyi toteaa elämän olevan monimutkaista, vaikeaa ja täynnä kompromisseja epämiellyttävien ihmisten kanssa.
– Meidän ei tästä huolimatta pitäisi itse muuttua epämiellyttäviksi ja toivottaa korruptiota ja kyynistä petosta tervetulleeksi jo ennen kuin olosuhteet edes vaativat kompromissia, hän sanoo.
Oppositiovaikuttaja kertoo pelkäävänsä suuresti, että taistelu periaatteista hävitään Venäjällä jälleen niin kutsutun reaalipolitiikan nimissä.
– Voimme hyödyntää edessä varmasti jälleen olevan tilaisuuden vasta kun Venäjän opposition reilu enemmistö koostuu heistä, jotka eivät hyväksy missään oloissa epärehellisiä vaaleja ja oikeusprosesseja tai korruptiota.