Toimittaja Kalle Kniivilällä on Aleksei Navalnyi aiheiseen kirjaansa harvinaisen vankka pätevyys: hän on ollut Ruotsin Moskovan ja Kiovan suurlähetystöjen lehdistöneuvos, opiskellut venäjää Leningradissa ja Itä-Euroopan tutkimusta Lundissa. Kolmevuosikymmentä sitten hän oli Kansan Uutisten kirjeenvaihtaja Moskovassa. Hajonneen suurvallan savuavat rauniot ovat tulleet tutuiksi.
Aleksei Navalnyi on Vladimir Putinin kannalta harmillinen häiriötekijä. Miten on mahdollista, että Neuvosto-Venäjän yksituumaisuuteen pyrkivää mielipideterroria on taas joku kyennyt häiritsemään niin, että tämä oli ansaitseva kuolemantuomion. Ja miten murhan tai murhayrityksen kohteeksi joutunutta Putin voi luonnehtia brutaalein sanakääntein: ”merkityksetön”, ”vieraan vallan agentti”, ”kuka hänestä välittäisi” – vieläpä naureskellen?
Vuonna 1976 Moskovan liepeillä syntynyt Navalnyi vietti lapsuutensa kesiä ukrainalaisen mummonsa luona. Tämä vihasi neuvostojärjestelmää, koska oli 1920-luvun kollektivisoinnissa menettänyt pienen maatilkkunsa. Poika unohti välillä jopa alkuperäisen venäjän kielen ja sai ilman vanhempiensa lupaa kasteen uskoon.
Oikeustieteen opiskelu ja liittyminen vasemmistoliberaaliin Jabloko-puolueeseen käynnistivät Navalnyissa halun puolueen uudistamisen kautta pyrkiä kohti demokratiaa. Tämä hetkellä, jolloin kommunistit saivat parlamenttivaaleissa 24 prosenttia äänistä ja pysyivät suurimpana puolueena. Aika protestihenkiselle oppositiolle oli kuitenkin heräämässä, mistä läheskään kaikki eivät pitäneet.
Mielenosoitukset jakavat kahtia
Navalnyi herätti huomiota ja kuumia tunteita. Totta on että koko järjestelmä perustui valheisiin. Osin rääväsuinen replikointi polarisoi ilmapiiriä. Jabloko-puolueen kannalta piinallista oli 2003-vaalit, kun se jäi viiden prosentin äänikynnyksen alapuolelle ja alkoi hajota.
Navalnyi erotettiin puolueestaan 2007. Syynä oli muodollisesti liiallinen nationalismi, mutta enemmänkin hankaukset puoluetta johtaneen Grigori Javlinskin kanssa. Näin Navalnyi oli heitetty puoluepoliittiselle kiertoradalle, jolta oli mahdotonta palata normaalipolitiikan pariin esimerkiksi perustamalla uusi puolue. Näin hankalaksi ja jo tuolloin vaaralliseksi Navalnyi oli todettu.
Ulkoparlamentaariseksi vaikuttajaksi tuomittu Navalnyi alkoi kuitenkin lietsoa kärjekkääseen tapaan kansalaisliikehdintää ja himmentää Vladimir Putinin itselleen luomaa sädekehää. Navalnyi keräsi ympäri Venäjää valtaisia mielenosoituksia perustamansa säätiön puitteissa. Liike nautti suurta suosiota, jonka valtakoneisto koki kuolemanvaaraksi. Se johti lakitehtailuun, joka on vienyt oikeuden vapaaseen mielipiteen ilmaisuun. Navalnyi törmäsi muuriin.
Suhmuroiva Amnesty International
Ihmisoikeusjärjestö Amnesty on usein vaikeuksissa, jossa se yrittää puikkelehtia vakavien ristiriitojen ja väärinkäytösten tuomitsijana. Amnestyn ongelma on toimia vihanpidon eettisenä tuomarina, jolloin siitä on helposti tullut jonkin osapuolen kannalta vaarallinen vihollinen.
Aleksei Navalnyin kohdalla tämä on merkinnyt ajoittain Amnestyn suomaa näkyvää kansainvälistä tukea, mutta harha-askeliakin on tehty. Navalnyi oli joutunut vuosien ajan Venäjän tiedotusvälineissä leimaamisen kohteeksi: ”fasisti, natsi ja talousrikollinen”. Ristiriitoja ja ihmetystä herätti esimerkiksi helmikuun 2021 Amnestyn tekemä päätös, minkä mukaan se ei käytäkään Navalnyista termiä ”mielipidevanki”, mikä hän oli Amnestyn luokittelussa vielä vuoden alussa ollut.
Venäjän valtamedia oli Amnestyn ratkaisusta iloissaan, koska järjestö selitti Navalnyin ”yllyttäneen väkivallan käyttöön ja syrjintään lausunnoissa, joita hän ei ollut perunut”. Perusteita Amnesty ei munaukselleen yksilöinyt. Toukokuussa tilanne oli järjestön kannalta lysähtänyt niin noloksi, että se päätti sertifioida Navalnyin uudelleen ”mielipidevangiksi”.
Taitava sanankäyttäjä
Aleksei Navalnyin tekee Venäjän ja sen diktatuurin kannalta vaaralliseksi hänen elävä ja vakuuttava sanankäyttönsä. Mieleen tulevat sotien jälkeisten vuosikymmenten vaarallisiksi koetut Anna Politkovskaja, Aleksandr Solzhenitsyn, Andrei Saharov, Vladimir Bukovsky – esimerkiksi. Vaikka sanataiteilija ei olekaan, Navalnyin kirjeet vankilasta ja tuomarin moneen kertaan keskeyttämä ärsyttävä puhe helmikuun 2. päivänä 2021 Moskovan kaupunginoikeudessa kertovat hänen kaipuustaan kohti vapaampaa Venäjää:
”… Tyyppi (mitä ilmeisemmin Putin) on tietysti raivoissaan, kun kaikille on käynyt selväksi, että hän on tuikitavallinen virkamies, joka on sattumalta istutettu presidentin paikalle, ja joka ei ole koskaan osallistunut debatteihin tai vaaleihin. Hänen ainoa keinonsa pärjätä politiikassa on yrittää tappaa ihmisiä. Miten suurta geopoliitikkoa ja valtiomiestä hän on sitten yrittänyt esittää, minulle hän on eniten loukkaantunut siitä, että hän joutuu jäämään historiaan myrkyttäjänä. Meillähän on ollut Aleksanteri Vapauttaja, on ollut Jaroslav Viisas. Ja nyt meillä on Vladimir Kalsarimyrkyttäjä. Sen nimisenä hänet tullaan muistamaan.”
Selvennyksenä edelliseen: Navalnyi myrkytettiin kotimaassaan hänen alushousuihinsa sivellyllä myrkyllä, pelastettiin saksalaiseen sairaalaan, toipui ja palasi Venäjälle Putinin kiusaksi, luvan saatuaan, mutta myöhästyi ehdonalaisuusvelvollisuuksistaan – siis selvä rikos! Vielä runsasta vuotta myöhemmin myrkytyksestä minkäänlaista esitutkintaan tapahtuneesta ei ollut aloitettu.
Kalle Kniivilä: Putinin pahin vihollinen. Aleksei Navalnyin tarina. Into 2022.
