Taloustoimittajana kunnostautunut A.-P. Pietilä kutsuttiin 1997 Taloussanomien päätoimittajaksi. Tarkoitus oli kukistaa kilpaileva Kauppalehti. Kaikki ei kuitenkaan sujunut kuin tv-sarja Strömsössä. Hänen mukaansa HS:n päätoimittaja Janne Virkkunen oli mustasukkainen muualta tullutta kollegaa kohtaan, eikä toimitusjohtaja Seppo Kievarikaan tukenut tulokasta – saman talon uutuustuotetta.
Pietilä kuvaa talon sisäistä vihanpitoa. Mitä huonommin Taloussanomilla olisi mennyt, sitä parempi taloudellisiin vaikeuksiin joutuneelle Helsingin Sanomille. Vaikka Pietilän kertomuksista vain puolet olisi totta, silti panee miettimään, minkälaiset motiivit ja yhteistyökyky talossa vallitsi.
Kirjaa lukiessa mieli tekee taas siteerata Ruotsin kuningaskunnassa 1600-luvun lopulla kuningas Kustaa II Aadolfin kuoltua vallassa ollutta valtionhoitaja Axel Oxenstiernaa, ennen kuin kuningattareksi nousi Kristiina. Oli kärsitty 30-vuotinen sota. Oxienstierna opasti poikaansa tämän lähtiessä neuvottelemaan rauhanteon yksityiskohdista vastapuolen hallitsijoiden kanssa: ”Poikani. Kunpa tietäisit, miten vähän järjellä tätä maailmaa hallitaan”.
Pietilän päiväkirja antaa viitteitä tuon lausahduksen paikkansapitävyydestä. Se kertoo, kuinka yritysjohtamisen oppituntien kauhuesimerkkejä ladellen, mitä on huuto- ja perkeleellinen testosteronijohtaminen. Tähän väliin tulee kuitenkin väittää, etteivät johtamisen muodot ole kokeneet suuriakaan muutoksia, vaikka housut olisivat vaihtuneet mekkoihin.
Keskusta kostaa Ilta-Sanomille
Pääministerinä hetkeksi kukoistanut Anneli Jäätteenmäki (kesk.) kaatui ns. Irakgateen. Tasavallan presidentin kanslian virkamies oli lähettänyt yli tuhat faksia, muun muassa Paavo Lipposen (sd.) keskustelut Washingtonissa vuotivat. Alkoi keskustan suorittama pitkäajojahti, jonka kohteena oli jo Ilta-Sanomien päätoimittajaksi siirtynyt A.-P. Pietilä.
Kirjan nimi Erkon verikoira pohjautuu Ilkan päätoimittajan Kari Hokkasen rääkäisyyn Pietilälle: ”Erkon verikoira pannaan häkkiin”. Keskustan ajatuksenjuoksussa Ilta-Sanomat pantiin syytteeseen Jäätteenmäen töppäilystä, ja syntilista jatkui, kun lehti paljasti pääministeriksi tulleen Matti Vanhasen (kesk.) naissuhteita. Pietilä kertoo asioista käyttäen sanaa ”kiima”, Ilta-Sanomien Rita Tainola luonnehti pääministerin olotilaa termillä ”haku päällä”.
Keskustalla ja uskonnolliseen kenttään kuuluvilla näyttää olleen vankka linkitys Sanoma-konserniin. Kupletin juoneen liittyy Sanomissa toimivia ja heidän sukulaisiaan. Keinot olivat monet, yksi niistä oli sairas tappouhkauksia jakeleva häiriösoittelija.
Asiaa eivät salaliittolaiset Sanomissa halunneet uskoa ja ottaa vakavasti. Varsinkin, kun eräät konsernin johtohenkilöt ottivat hekin Pietilän tähtäimeensä, kujanjuoksu alkoi ja kesti, kunnes hänet vuosien myötä irtisanottiin. Pietilän päiväkirjat kertovat tuosta ajanjaksosta, jonka yhtenä hoitometodina oli selkään puukottaminen.
Älä sammu Savoyn illallispöytään
Merkillisin tapahtumaepisodi liittyy illallisiin Savoyssa elokuussa 2000, jolloin Pietilä oli vielä Taloussanomien päätoimittaja. Hän oli saanut hallinnolliseksi esimiehekseen Antti Kivimaan, jonka kanssa yhteistyö takkuili jo alkumetreillä. Tämä kertoi käyneensä läpi Pietilää koskevat paperit. Hän luokitteli Pietilän alaisekseen myös toimituksellisissa asioissa (vastoin toimialan periaatteita), ilmoitti tämän palkan olevan kaksi tuhatta liian suuri ja pyrki määräilemään lehden uutisratkaisuja.
Savoyssa tarkoitus oli juhlistaa Taloussanomien ja Finnairin sopimusta: lehteä jaettaisiin 3[nbsp]000 kappaleen verran päivässä, mikä oli lehdelle suuri levikkivoitto. Ravintola oli täynnä ”kuin kirveen silmä”, pöytä keskellä salia. Kivimaa hoiperteli paikalle reilut puoli tuntia myöhässä. Tämä ei puhua pukahtanut, mutta nautti ruokajuomat ja snapsit muiden tahdissa. Sitten hän nukahti tuoliinsa. Koko ravintolasali alkoi seurata tilanteen kehitystä kuin näytelmää.
Herättely ja palaaminen miestenhuoneesta törmäillen ei tuonut isäntään piristystä. Silloin hovimestarikin ryhtyi aktiiviseksi: ”Autatteko hänet eteiseen vai minä”. Monet ravintolavieraista olivat tunnistaneet joukkion. Pietilä tilasi alaovelle taksin, mutta kyyti ei kelvannut Kivimaalle. Tämä lähti hoipertelemaan Kauppatorin suuntaan.
Episodi alkoi elää omaa elämäänsä. Aatos Erkon, ”Ison kurpitsan” lähin alainen Jaakko Rauramo oli saanut tapausta kuvailevan kirjeen. Eräs konsernin suurista tirehtööreitä, Seppo Kievari aloitti kuukauden kestävän vaahtoamisen. Kievari ja Kivimaa väittivät Pietilään kirjeen lähettäjäksi. Pietilästä tuntui, että hän oli yhtä suuri syypää Kivimaan törttöilyyn kuin pääministeri Jäätteenmäen toilailuun salaisten muistioiden parissa.
Vihdoin totuus voitti. ”Otetaan aivan rauhallisesti. Minä tiedän nyt, mitä Savoyssa tapahtui”, sanoi Jaakko Rauramo. Sen verran Pietilälle valkeni, että tapaus synnytti läsnäolijoissa halun kannella Sanomien johdolle asiasta. Pietilä pelastui. Paria päivää myöhemmin Rauramo tarjosi Pietilälle Ilta-Sanomien päätoimittajan paikkaa. Kivimaa löysi aikanaan työpaikan muualta.
Kaiken yläpuolella, etäällä kuin jumala: Aatos Erkko
Sanoma-konsernin tuolloinen herra ja ylhäisyys Aatos Erkko jää Pietilän kirjassa sumuverhoon. Herrat olivat tapailleet toisiaan, mutta erakoituneen ja myöhemmin sairastelevan miljardöörin sielun elämää Pietilä ei erittele. Suurin osa Sanomien palveluksessa olevien kuvauksissa Erkko on lupsakka, vaikkakin pelottava. Muistelijoiden uskollisuus talolle on lipevää, kuin vieläkin Erkko voisi laskea siunaavan kätensä lepertelijöiden otsalle.
Kriittisimpiä Erkkoa kohtaan ovat olleet aikoinaan ulkomaantoimittaja Martti Valkonen ja toimittaja Harri Nykänen, joka paljasti Nelosen ohjelmasarjassa Palaneen käry Veikkauksen toimitusjohtaja Matti Ahteen (sd.) olevan epäiltynä naisiin kohdistuneista käpälöinneistä. HS:n päätoimittaja Janne Virkkunen antoi potkut ja lopetti hankalaksi osoittautuneen mediakriittisen tv-sarjan. Ja tuohan on jo konserniviestintää.
A.-P. Pietilä: Erkon verikoira. Sanomatalon salaiset päiväkirjat. Otava 2021.
