Aasianherhiläisen leviäminen Euroopassa huolestuttaa erityisesti mehiläistarhaajia, mutta luonnolla itsellään on tähän vahva vastaus.
Värikkäänä muuttolintuna tunnettu mehiläissyöjä (Merops apiaster) saalistaa herhiläisiä lennossa ja voi syödä niitä satoja päivässä, kertoo ranskalainen Pleine Vie.
Aasianherhiläinen (Vespa velutina) on Kaakkois-Aasiasta kotoisin oleva herhiläislaji, joka on luokiteltu koko EU:n alueella haitalliseksi vieraslajiksi. Se on hieman eurooppalaista kotoista herhiläistä pienempi, mutta huomattavasti aggressiivisempi peto. Laji saalistaa kesymehiläisiä ja voi tuhota mehiläispesien tuotannon kokonaan.
Eurooppalaiset mehiläiset eivät ole sopeutuneet aasianherhiläisen saalistukseen, vaan lentävät pesiensä lähellä hitaasti ja joutuvat helpoksi saaliiksi.
Ensimmäinen aasianherhiläinen löydettiin Ranskasta vuonna 2004 todennäköisesti Kiinasta tuotujen saviruukkujen mukana. Kolme vuotta myöhemmin Ranskassa oli paikannettu jo yli 1 600 pesää, ja sittemmin laji on vakiintunut Etelä-Eurooppaan ja levinnyt pohjoiseen aina Saksaan, Belgiaan ja Hollantiin saakka.
Suomessa lajia ei ole vielä havaittu, eikä myöskään muissa Pohjoismaissa.
Pleine Vie -sivuston mukaan mehiläissyöjä on kuitenkin osoittautunut yhdeksi tehokkaimmista luonnonmukaisista torjuntakeinoista. Lintu saalistaa hyönteisiä lennossa, tainnuttaa saaliinsa oksaa vasten ja syö sen tai vie poikasilleen.
Hyönteisiä on noin 70–80 prosenttia linnun ravinnosta, ja Espanjassa tehdyssä tutkimuksessa pistiäisten osuus oli laidunmailla noin 42 prosenttia ja niityillä jopa 84–96 prosenttia. Portugalilainen tutkimus on jo suositellut mehiläissyöjän käyttöä aasianherhiläisen biologisena torjujana.
Ranskan kunnat ovat myös ottaneet aktiivisen roolin. Burgundissa sijaitseva Auxonnen kaupunki ilmoitti maanantaina alkavansa korvata pesien tuhoamisen kustannukset täysimääräisesti, kertoo paikallinen Le Bien Public. Aiemmin asukkaiden piti maksaa pesien hävittämisestä itse.
Mehiläissyöjä on hyötynyt myös ilmastonmuutoksesta ja levittäytyy hitaasti pohjoiseen. Suomessa lajia tavataan lähes vuosittain harvinaisena kesävieraana toukokuusta elokuuhun.
Ensimmäinen havainto tehtiin vuonna 1949, ja vuosituhannen vaihteessa lintuja nähtiin parvina jopa Lapissa.