Poliittinen kampanjointi turvapaikkaoikeuden puolesta uhkaa oikeusvaltiota.
Keskustelussa Suomen Venäjän vastaisen rajan sulkemisesta on puhuttu vain oikeudesta hakea turvapaikkaa ja siitä loukkaako valtioneuvoston päätös ihmisoikeuksia.
Kansainvälisen oikeuden perusperiaate on, että valtio suvereenisti hallitsee omaa aluettaan. Valtiolla on siten oikeus määrätä ulkomaalaisten maahantulosta ja oleskelusta maassa. Tämän oikeuden symbolina on rajavartiolaitos, jolla on oikeus voimaa käyttäen estää ulkomaalaisen tulo Suomeen, jos tämä ei täytä valtion lailla säätämiä ehtoja.
Tämän vuoksi perustuslain 9. pykälä takaa Suomen kansalaiselle ja maassa laillisesti oleskelevalle oikeuden aina tulla Suomeen. Jokaisella sen sijaan on oikeus poistua maasta. Ulkomaalaisen oikeudesta tulla maahan Suomi säätää tavallisella lailla.
Suomen perustuslaki ei siten anna ulkomaalaiselle oikeutta tulla Suomeen. Oikeus hakea pakolaisasemaa perustuu Suomen kansainvälisiin sopimuksiin, joihin eduskunta on vapaaehtoisesti sitoutunut. EU:n perusoikeuskirjan 18. artikla takaa oikeuden hakea turvapaikkaa. Suomi on myös Geneven pakolaissopimuksen sopimusvaltio. Suomi on näin antanut humanitäärisen oikeuden turvapaikan hakuun.
Kun Venäjän rajan sulkemisesta on keskusteltu, olisi luullut, että huomio olisi kiinnittynyt sen yhdenmukaisuuteen perustuslain kanssa. Nyt Suomen kansalaisilta estetään pääsy Venäjälle tai paluu Venäjältä. Se erottaa Suomen kansalaisia naapurimaassa olevista perheistään, estää tapaamasta vakavasti sairaita sukulaisiaan, hoitamaan kiinteistöjään ja estää elinkeinotoimintaa. Toimenpiteen välttämättömyys ja suhteellisuus olisi pitänyt arvioida tältä kannalta eikä vain kansainvälisen suojelun kannalta. Suomen valtion tehtävä on turvata omien kansalaistensa ihmisoikeudet.
On myös syytä muistaa, ettei Suomella ole mitään kansainvälistä velvoitetta ylläpitää rajanylityspaikkoja Venäjälle. Paitsi ehkä perusoikeutena Suomen kansalaisten helpompi pääsy Venäjälle ja takaisin. Suomen ja Venäjän välisen rajanylityspaikkasopimuksen voi aina irtisanoa ja sen mukaan osapuoli voi koska tahansa sulkea rajanylityspaikan.
Suomen kansalaiselle voi ehkä sanoa, että hänelle jää rajanylityspaikkoja muihin maihin, joita hän voi käyttää hyväkseen. Tuskin pakolaiseksi pyrkivällä voi olla parempaa oikeutta tulla Suomeen kuin Suomen kansalaisella. Pakolainenkin voi pyrkiä Suomeen muiden maiden vastaisten rajanylityspaikkojen kautta.
Ihmisoikeuksista voi poiketa hätätilanteissa
Velvollisuus turvata oikeus hakea kansainvälistä suojelua on hyvin kaksinaismoralistinen, mikä heikentää sen arvoa. EU maksaa Turkille miljardeja, jotta se estää pakolaisia pääsemästä hakemaan turvapaikkaa EU-alueelle. EU maat edellyttävät lento-, laiva- ja linja-autoyhtiöiltä tarvittavien matkustusasiakirjojen tarkastamista, jotta ihmiset eivät pääse hakemaan turvapaikkaa. Venäjän tehtävänä oli tarkastaa Suomen rajalle tultaessa tarvittavien matkustusasiakirjojen olemassaolo, tarkoituksella estää turvapaikan hakijoiden pääsy Suomen rajalle. Nyt kun Vladimir Putin päästää paperittomat Suomen rajalle hakemaan turvapaikkaa, häntä varmaan voivat jotkut ihmisoikeustutkijat ylistää suurena ihmisoikeuksien edistäjänä.
Kaikissa kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa valtioille on varattu oikeus poiketa taatuista ihmisoikeuksista hätätilan aikana, joka uhkaa kansakunnan elämää. En olekaan huomannut, että joku vaatisi Ukrainaa pitämään yllä yhtä raja-asemaa Venäjän rajalla, jotta siellä ulkomaalainen voisi hakea turvapaikkaa. Kansallinen turvallisuus on hyväksyttävä peruste. Turvallisuuteen kohdistuvan uhkan suuruus määrittelee tarvittavien turvatoimien välttämättömyyden. Hybridisodankäynti toisen valtion sisäisen turvallisuuden horjuttamiseksi on kiistatta hyväksyttävä ja rajavartiolain hyväksymä peruste.
Kansainvälisissä sopimuksissa kuten Euroopan ihmisoikeussopimuksissa on myös taattujen oikeuksien väärinkäytön kielto. Valtion ohjauksessa tapahtuva turvapaikan hakijoiden ohjaaminen turvapaikkahakuun toisen valtion horjuttamiseksi, on valtion näkökulmasta oikeuden väärinkäyttöä. Kun myös tilannetta hyödyntävän henkilön voidaan arvioida ymmärtävän väärinkäyttötarkoituksen, voisi se hyvin antaa vastaanottajavaltiolle perusteen kieltäytyä ottamasta turvapaikkahakemusta käsittelyyn.
Tarvetta on myös keskustella siitä, riittääkö vain sanan ”asylum” lausuminen pääsyyn turvapaikkamenettelyyn. Hakemuksen voisi monessa tapauksessa heti hylätä ilmeisen perusteettomana. Näin on, jos henkilö tulee turvallisesta maasta. Onkin hyvä, että komissio nyt selvittää pikakäsittelyn mahdollistamista jo raja-asemalla.
Nykyinen turvapaikkamenettely on oikeusvaltioon soveltumaton ja loukkaa ihmisoikeuksia. Suurin osa turvapaikan hakijoista etsii itselleen taloudellista turvallisuutta, ei pakene itseensä kohdistuvaa poliittista väkivaltaa. Järjestelmä perustuu sen väärinkäyttöön. Kun henkilö, joka ei täytä turvapaikkakriteereitä, pääsee EU valtion alueelle, ei häntä useimmiten voida enää palauttaa kotimaahansa, koska häntä voi uhata kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu. Osa maista ei ota vastaan edes omia kansalaisiaan. Näin järjestelmän vastainen olotila jää voimaan.
Paperittomuus perustuu siihen, että parantaakseen mahdollisuuksiaan turvapaikkaprosessissa, moni hakija hävittää asiakirjansa ja kertoo tarinan, jonka uskoo johtavan myönteiseen lopputulokseen. Väärien tietojen ja asiakirjojen käyttäminen on pesiytynyt koko prosessiin. Siitä esimerkkinä on niin sanotun kuolleen irakilaisen tapaus, josta Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antoi Suomelle huomautuksen. Henkilöhän oli väärillä papereilla todistettu kuolleeksi.
Järjestelmä ei anna turvapaikkaa sitä oikeasti tarvitseville
Oikeudellisen ja hallinnollisen prosessin oikeudenmukaisuus on oikeusvaltion kulmakiviä. Yksi keskeisiä periaatteita on, että asiat pitää käsitellä nopeasti, tehokkaasti ja luotettavasti. Pakolaisprosessit ovat kaikkea muuta. Ne kestävät. Haetaan uusia perusteita pakolaisstatuksen saamiseksi kuten kristinuskoon kääntyminen. Oikeudelliset menettelyt johtavat siihen, että oikeus ei toteudu.
EU maiden kyvyttömyys käsitellä pakolaisasioita asianmukaisesti on johtanut siihen, että paremman elämän toivossa olevat käyttävät ihmissalakuljettajia ja riskeeraavat elämänsä. Järjestelmän houkutus oman elämän riskeeraamiseen on yksi pahimpia ihmisoikeusrikoksia maailmassa.
Järjestelmä ei anna turvapaikkaa sitä oikeasti tarvitseville. Todella hädässä olevat eivät kykene käyttämään ihmissalakuljettajia matkansa järjestämiseen. Jos nyt joku Venäjältä tarvitsee kansainvälistä suojelua, ei hän pääse sitä Suomesta hakemaan.
Järjestelmä on erikoinen, koska se antaa nyt niin sanotulle pakolaiselle oikeuden valita sen valtion, josta hän hakee turvapaikkaa. Tämän on johtanut siihen, että hakijat pyrkivät maihin, joissa on paras sosiaaliturva ja maanmiehiä. Nyt Suomen rajalla olisi hyvin luontevaa todeta hakijoille, että Venäjä on heille turvallinen maa ja he voivat hakea turvapaikkaa siinä maassa, jossa heille ensin on syntynyt ajatus turvapaikan hakemisesta.
Jotta oikeusvaltiomme toimisi luotettavasti, olisikin Geneven pakolaissopimusta nopeasti muutettava. Turvapaikkaa tulisi hakea oman maan lähimaissa. Niissä tunnetaan olosuhteet parhaiten. Ukrainalaisten vastaanotto Euroopassa osoittaa hyvin, kuinka naapurimaissa on helppo kantaa solidaarisuutta. Silloin kun pakolaismäärät ovat suuria, on kansainvälisen yhteisön otettava hakijoita. Professori Martti Koskenniemen (HS 27.11.) ehdottama kansainvälinen seulontajärjestelmä pakolaisstatukseen oikeuttavien tunnistamiseksi olisi hyödyllinen. Ensisijaisesti kehittyneiden maiden pitäisi itse kantaa vastuunsa kiintiöpakolaisten ottamisesta. Mutta jos järjestelmä ei toimisi, olisi toimivaltaa luovutettava kansainväliselle organisaatiolle. Ennen vastaanottamista uuteen kotimaahan voitaisiin myös edellyttää tiettyjä kohdemaata koskevia kieli- ja muita opintoja.
Jotkut ihmisoikeustutkijat pyrkivät tekemään vastoin perusteita turvapaikanhakuoikeudesta superihmisoikeutta, ainakin nuo 1970-luvun kasvatit. Ajatus ei ole kaukana lakimies Vladimir Leninin ajattelusta: luo kaaos, ota valta ja säilytä se unohtamalla ne ihmisoikeudet.
