Brittilehti The Daily Telegraph esittelee artikkelissaan perusteellisesti suomalaista mestariampujaa Simo Häyhää, jonka venäläiset tunsivat ”Valkoisena kuolemana” (ven. Belaja smert).
Lehti on kirjoittanut Häyhästä, koska uusi englanninkielinen suomalaiselokuva ”Sisu 2” on saanut innoitustaan Häyhän tarinasta. Tietonsa lehti pohjaa pääasiassa Tapio Saarelaisen kirjoittamaan Simo Häyhä-elämäkertaan, joka on ilmestynyt englanniksi nimellä ”The White Sniper”.
– Joulukuun 21. päivänä 1939, Simo Häyhä – suomalainen tarkka-ampuja eli myyttinen ”Valkoinen kuolema” – rikkoi oman aiemman ennätyksen ja ampui yhden päivän aikana 25 neuvostosotilasta. Suomen taistellessa [Josif] Stalinin puna-armeijaa vastaan 104-päiväisessä [sic] talvisodassa kutsui lehdistö ennätyksellistä tappolukemaa ”Häyhän joululahjaksi Suomen kansalle”, kirjoittaa lehti ja jatkaa:
– Tässä vaiheessa Suomi oli taistellut hieman alle kuukauden ajan talvisodassa, jota käytiin marraskuusta 1939 maaliskuuhun 1940. Pienikokoinen, nöyrä ja vaatimaton maanviljelijä Häyhä ehti palvella vain 98 päivää ennen haavoittumistaan vakavasti. Mutta tuossa ajassa hänestä tuli maailmanhistorian tappavin tarkka-ampuja. Hänen tappolukemansa – Valkoisen kuoleman legendan mukaan – oli 542.
Lehti kuvailee Häyhän työskentelyä seuraavasti:
– Kääriytyneenä lumipukuunsa Häyhä odotti kärsivällisesti lumessa, kestäen -20 °C and -40 °C pakkaslukemia, ja käytti tavallista kivääriä pudottaen neuvostohyökkääjän yksi kerrallaan.
Telegraph huomauttaa, että Häyhän osumamäärästä on keskusteltu.
– Ehdottomasti hänestä tuli talvisodan aikaisen suomalaispropagandan hahmo, joka saavutti legendaarisen aseman tulevina vuosina.
Lehti kertoo kuitenkin lukijoilleen Häyhän salaisten muistelmien vahvistaneen, että tämän ”syntilistalla”, kuten Häyhä sitä itse kutsui, oli ”noin 500 venäläistä”.
Suojeluskunta kehitti suomalaisista hyviä ampujia
Brittilukijoille kerrotaan myös kuinka talvisota alkoi.
– Konflikti oli tulosta neuvostoliittolaisten ja suomalaisten välisistä jännitteistä toisen maailman sodan alkuvaiheessa. Lavastettuaan kranaattitulitilanteen rajalle puna-armeija hyökkäsi. Mutta neuvostoliittolaiset oli huonosti järjestäytyneitä ja valmistuneita äärimmäisiin talviolosuhteisiin. Suhteellisen pikkuriikkinen Suomen armeija pidätteli neuvostoliittolaisia kolme kuukautta.
Lehti kertoo, että muukalaislegioonan legendan, ”Marokon kauhun”, luutnantti Aarne Juutilaisen johtamassa Jalkaväkirykmentti 34:n 6. komppaniassa palvellut oikeakätinen Häyhä käytti henkilökohtaisena aseenaan suomalaista jalkaväenkivääriä m/28–30, lempinimeltään ”Pystykorva”.
Telegraph nostaa esille suojeluskuntien merkityksen suomalaisten ampumataidon kehitykselle ja lopulta puna-armeijan pysäyttämiselle.
– Suojeluskunta harjoitteli paljon ja miehet tunsivat aseensa, lainaa Telegraph Häyhää.
– Hän kertoi myöhemmin, että hän aina tähtäsi kohteensa keskelle – eikä päähän – ja varasi 50–50 patruunaa. Hän ei käyttänyt kiikaritähtäin suosien yksinkertaista rautatähtäintä (suomalaisissa kivääreissä ei joka tapauksessa ollut kiikaritähtäin).
Häyhä oli äärimmäisen kärsivällinen ja perusteellinen
Häyhän kerrotaan olleen taitava aseenkäyttäjä kaikilla tavoin.
– Häyhä kerran latasi ja laukaisi pulttilukkokiväärinsä 16 kertaa minuutissa osuen joka kerta. Erittäin kurinalainen Häyhä piti tähtäimensä aina 150 metriin eli yleisimpään taisteluetäisyyteen asetettuna ja piti perusteellisesti huolen aseestaan.
Häyhän kerrotaan valmistelleen väijymisasemansa perusteellisesti edeltävänä päivänä ja tarkkailleen vihollisen liikkeitä painaen mieleensä maaston ja ympäristön. Hän siirtyi asemiinsa yön pimeydessä.
– Häyhä suosi luonnollisia piilopaikkoja, joita ei tarvinnut muokata. Jos Häyhä huomasi mitään muutoksia maastossa vihollislinjoja pitkin, hän tiesi neuvostoliittolaisten suunnittelevan jotain. Hän kasteli maan edessään ja tamppasi lumen, jottei kiväärin suuliekki näkyisi ja paljastaisi hänen asemaansa.
Häyhän kerrotaan myös pistäneen lunta suuhunsa, jottei hengityshöyry näkyisi. Kiväärinsä hän naamioi sideharsolla.
– Menestyksen taustalla oli myös hänen yhdistelmänsä äärimmäistä kärsivällisyyttä ja teräksisiä hermoja – tietäen tarkalleen milloin ampua. Joskus hän odotti tunteja täydellistä laukausta. Häyhällä oli taskussaan sokeria ja vanikkaa syödäkseen hiljaa ja saadakseen kaloreita.
Lehti huomauttaa, että neuvostoliittolaiset eivät maastoutuneet ja käyttivät kivääreissään kiikaritähtäimiä, jotka sijaitsivat korkeammalla kuin Häyhän avotähtäin.
– Heidän tuli aina pitää päätään korkeammalla. Minulla oli pääni ja kiväärini maassa pienessä poterossa. Sitä ei voinut havaita paljaalla silmällä, kerrotaan Häyhän muistelleen.
The Daily Telegraph kertoo Häyhän sodan päättyneen vakavaan haavoittumiseen Ulismaisten metsässä Kollaan taistelussa 6. maaliskuuta 1940 vain viikko ennen rauhan tuloa. Venäläisen sotilaan räjähtävä luoti murskasi Häyhän leukaluun. Häyhä vajosi koomaan ja heräsi sairaaalassa talvisodan päättymispäivänä 13. maaliskuuta 1940.
Talvisodan jälkeen mainitaan vuonna 1941 alkaneen jatkosota, joka päättyi 1944.
– Häyhän ei annettu palata toimintaan. Hän palasi sen sijaan maanviljelijäksi ja näytteli loppuun roolinsa maailmanhistorian parhaimpana tarkka-ampujana loppuun. Kuten hän sanoi haastattelussaan vain vuosi ennen kuolemaansa: ”Tein mitä käskettiin ja niin hyvin kuin pystyn. Suomi ei olisi selvinnyt, jolleivät muut olisi tehneet samoin.”