Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin tuoreen henkirikoskatsauksen mukaan henkirikosten määrä Suomessa on vähentynyt. Naisiin kohdistuvissa henkirikoksissa vastaavaa myönteistä kehitystä ei kuitenkaan ole tapahtunut.
Kokoomuksen kansanedustaja ja lakivaliokunnan jäsen Aleksi Jäntti pitää naisiin kohdistuvien henkirikosten kehitystä pysäyttävänä. Hänen mukaansa Suomessa on puututtava nykyistä määrätietoisemmin väkivaltaan, vainoamiseen ja uhkailuun jo ennen kuin pahin tapahtuu.
Henkirikosten kokonaismäärän lasku johtuu katsauksen mukaan miehiin kohdistuneiden henkirikosten vähenemisestä. Naisiin kohdistuvien henkirikosten määrä on viime vuosina pysynyt käytännössä ennallaan.
Vuosina 2021–2024 Suomessa surmattiin keskimäärin 25 naista vuodessa. Suurin osa aikuisista naisuhreista joutui puolisonsa, seurustelukumppaninsa tai entisen kumppaninsa surmaamaksi.
– Naisen henki ei saa olla parisuhteen päättymisen hinta. On kestämätöntä, että samalla kun Suomi onnistuu vähentämään henkirikoksia kokonaisuutena, naisiin kohdistuvissa surmissa kehitys polkee paikallaan. 25 tapetun naisen vuosittaisesta määrästä ei saa tulla meille uusi normaali, Jäntti sanoo tiedotteessa.
Tuoreen katsauksen mukaan henkirikosten yleisimmäksi päämotiiviksi ovat nousseet mustasukkaisuus ja muut parisuhteen ongelmat. Ne muodostivat 18 prosenttia tarkastelluista henkirikoksista.
Jäntti varoittaa puhumasta mustasukkaisuudesta tavalla, joka häivyttää tekijän vastuun.
– Mustasukkaisuus ei lyö, vainoa eikä tapa. Ihminen tekee niin. Parisuhde, ero tai torjutuksi tuleminen ei anna kenellekään oikeutta kontrolloida toista ihmistä, saati käyttää väkivaltaa. Väkivallan tekijä on aina vastuussa omista teoistaan, Jäntti sanoo.
”Lähisuhdeväkivalta ei ole kahden ihmisen välinen riita, vaan rikos”
Jäntin mukaan erityisesti erotilanteisiin liittyvät uhkaukset, vainoaminen, kontrollointi ja aiempi väkivalta on pystyttävä tunnistamaan nykyistä paremmin vakavan väkivallan varoitusmerkeiksi.
– Kun ihminen kertoo pelkäävänsä entistä tai nykyistä kumppaniaan, yhteiskunnan pitää ottaa se tosissaan. Meillä ei ole varaa tilanteeseen, jossa vaaran merkit nähdään yksi kerrallaan poliisissa, terveydenhuollossa tai sosiaalipalveluissa, mutta kukaan ei näe kokonaisuutta ennen kuin ruumispussi suljetaan, Jäntti sanoo.
Aina edes poliisille ilmoittaminen ei saa häirintää loppumaan. Helsingin Sanomat kertoi alkuvuonna 2026 yhdeksästä ihmisestä, jotka tapettiin, vaikka he olivat hakeneet apua viranomaisilta. Tapaukset osoittavat, etteivät viranomaiset aina suhtaudu väkivallan vaaraan ja suoriin tappouhkauksiin riittävän vakavasti.
Lähisuhdeväkivalta koskettaa sekä naisia että miehiä. Vaikka aikuisista uhreista enemmistö on naisia, myös tuhannet miehet joutuvat Suomessa vuosittain lähisuhdeväkivallan uhreiksi. Tilastokeskuksen mukaan miehiä oli vuonna 2025 noin 26 prosenttia viranomaisten tietoon tulleiden pari- ja lähisuhdeväkivaltarikosten täysi-ikäisistä uhreista. Kun lähisuhdeväkivallan uhrina on mies, tekijä on yleensä nainen. Tapauksista vain murto-osa tulee viranomaisten tietoon.
Verkkouutiset on aiemmin käsitellyt miesten kokemaa lähisuhdeväkivaltaa ja sitä, kuinka miesuhrit jäävät helposti julkisessa keskustelussa vähemmälle huomiolle. Tämä johtuu siitä, että lähisuhdeväkivallasta käytävä keskustelu painottuu usein vain naisten kokemaan väkivaltaan, vaikka sekä miehet että naiset voivat olla väkivallan uhreja ja tekijöitä.
Petteri Orpon (kok.) hallitus on kiristänyt suhtautumista lähisuhdeväkivaltaan, ja lähisuhdeväkivallan sovittelusta on luovuttu.
– Lähisuhdeväkivalta ei ole kahden ihmisen välinen riita, vaan rikos. Väkivaltaa ei sovitella pois eikä selitetä rakkaudella, alkoholilla tai mustasukkaisuudella. Turvallisen parisuhteen perusasia on, että toisella ihmisellä on aina oikeus lähteä. Sen oikeuden käyttämisestä ei Suomessa saa joutua maksamaan hengellään, Jäntti sanoo.
LUE MYÖS:
3140 miestä joutui viime vuonna lähisuhdeväkivallan uhriksi – moni pelkää vähättelyä