Tulevaisuus on täällä. Pian olemme jo lähempänä 2030- kuin 2010-lukua. Seuraavia kehityskulkuja kannattaa pitää silmällä. Yhtä tärkeää on analysoida, miten maailman muutos vaikuttaa omaan toimialaan – ja miksei henkilökohtaiseen elämäänkin. Tässä pitkässä blogissa pohdin, mitä voikaan olla luvassa.
Geopolitiikan paluu, 2. kylmä sota ja maailman kolmijako
Viimeistään Venäjän hyökkäyssodan jälkeen on selvää, että maailma on ajautunut eräänlaiseen 2. kylmään sotaan. Länsi ja itä ottavat mittaa toisistaan. Kehitys on toki alkanut jo paljon ennen vuotta 2022, ja esimerkiksi Kiinan ja Yhdysvaltojen suhteet ovat olleet kärjistyvällä polulla jo 2010-luvulta lähtien, Venäjän ja lännen jo vuodesta 2014.
Länsi on poliittisilta tavoitteiltaan suhteellisen yhtenäinen. Suurstrategia on puolustaa nykyisiä kansainvälisiä sääntöjä ja instituutioita sekä edistää demokraattisen oikeusvaltion ja markkinatalouden yhteiskuntamallia.
Autoritaarinen itä on paljon erilaisempi joukko maita, mutta leimallisesti Kiinan johtama. Muut avainvaltiot ovat Venäjä ja Iran. Liittolaisina on monia pienempiä valtioita kuten Pohjois-Korea, Venezuela, Kuuba ja Syyria sekä ei-valtiollisia toimijoita kuten Gazan Hamas, Libanonin Hizbollah ja Jemenin Huthit. Kirjavan joukon yhdistävä tekijä on pyrkimys murtaa nykyinen sääntöpohjainen järjestelmä, estää maailman ja erityisesti omien maiden demokratiakehitys sekä raivata tilaa alueelliselle, aggressiiviselle etupiiripolitiikalle.
Suurin osa maailman maista ja varsinkin väestöstä on kuitenkin näiden kahden blokin ulkopuolella. Niin sanottu ”globaali etelä” ei ole yhtenäinen joukko. Nämä maat pyrkivät laajentamaan liikkumatilaansa ja kehittämään yhteiskuntiaan omista lähtökohdistaan, lännen ja idän välissä tasapainoillen. Poliittiset ratkaisut ovat usein opportunistisia ja tapauskohtaisia. Suurin osa maista keskittyy ennen kaikkea sisäisiin asioihinsa. Tämän joukon mahtimaita ovat erityisesti Intia ja Brasilia.
Maailman kolmijako vaikuttaa kaikkeen taloudesta politiikkaan, matkustamiseen, kulttuuriin ja tieteeseenkin. Äärimmäinen esimerkki on Ukrainan sota, mutta niin kilvoittelu tieteessä, talouspakotteet, lentokiellot, kilpailu kaivoshankkeista Afrikassa kuin TikTok-kieltohankkeet ovat kamppailun moninaisia ilmentymiä.
Tekoäly ja muu teknologian kehitys
Viimeistään ChatGPT toi tekoälyn laajan yleisön tietoisuuteen. Kehitys jatkuu päätähuimaavaa vauhtia. Esimerkiksi synteettisten videoiden massatuotanto on kulman takana. Tekoälyn eri muodot ovat yleiskäyttöteknologioita, jotka tulevat mullistamaan kaiken tietotyön – ja paljon muutakin kuin työn, kuten taiteen ja viihteen. Amazonissa on myynnissä yli 3000 kirjaa, joissa kirjoittaja tai kanssakirjoittaja on ChatGPT.
Keinoälyn lisäksi muun muassa virtuaalitodellisuus, kvanttitietokoneet sekä ihmisten ja tietokoneiden neurotason yhteydet muokkaavat maailmaa tulevaisuudessa. Ennen vuotta 2030 näemme todennäköisesti kokonaan keinotekoisia elimiä ja ensimmäisen ihmisen Marsissa. Uusi SpaceX:n Starship on historian suurin raketti ja puskenut avaruuteen lähetettävän materiaalin logistiikkakustannuksen murto-osaan aiemmasta.
Avaruuden valloittamisen lisäksi teknologia myös avainasemassa oman planeettamme pelastamisessa. Skaalautuvat hiilen talteenottoteknologiat saattavat mahdollistaa uuden rintaman avaamisen taistelussa kasvihuoneilmiötä vastaan ennen 30-luvun taitetta. Samalla polttomoottoriautot alkavat painumaan historiaan, vaikka niillä ajetaankin vielä ainakin osissa maailmaa pitkälle 2040- tai -2050-luvuille.
Teknologian kehitys vaikuttaa kaikilla elämän osa-alueilla. Joko vihdoin vuonna 2030 markkinoilla on itseohjautuvat autot? Kehitykseltä ei ole turvassa edes niin vakiintunut käsite kuin raha. Ennen 2030-lukua tullaan todennäköisesti ottamaan käyttöön digieuro ja kryptovaluutat jatkavat yleistymistään.
Taloudellinen epävarmuus ja korkojen paluu
Geopolitiikan paluu on tuupannut taloudenkin uuteen aikaan. Vakaat vuosikymmenet eli 1990-, 2000 ja 2010-luvut ovat ohi. Alkanut taloudellinen epävarmuus jatkuu vuosia, todennäköisesti 30- tai 40-luvulle asti. Erityisesti geopoliittinen kamppailu, alueelliset konfliktit ja ilmastonmuutoksen voimistuvat vaikutukset ylläpitävät epävarmuutta. Myös teknologia muuttaa talouden rakenteita.
Euroalueella finanssikriisistä alkanut erittäin matalien korkojakso kesti yli vuosikymmenen (2009-2022), mutta sekin on nyt ohi. Palanneet korot muokkaavat erityisesti ”ilmaiseen rahaan” tottuneita rahoitus- ja kiinteistömarkkinoita voimakkaasti.
Myllertävässä maailmassa nousevat taloudet ja rajamarkkinat pohtivat uudelleen kaupallisia ja poliittisia liittoutumiaan. Laajeneva BRICS haastaa vakiintuneita, länsimaiden pystyttämiä globaaleja instituutioita ja pyrkinee rakentamaan omiaan.
Muutos häiritsee perinteisiä pääoma- ja tavaravirtoja sekä kiihdyttää kilpailua tärkeimpien materiaalien saatavuudesta ja kauppareittien poliittisesta hallinnasta. Yritykset koittavat sopeutua uuteen todellisuuteen parhaansa mukaan, mikä edelleen muokkaa talouden rakenteita.
Länsikin joutuu käyttämään entistä enemmän resursseja turvallisuuteen ja varautumiseen. Syvään rauhaan tottunut Eurooppa rakentaa uudelleen hiipuneen puolustusteollisuutensa. Myös siiviliyhteiskunnassa panostetaan turvallisuuteen. Esimerkiksi EU:ssa CER-direktiivi (Critical Entities Resilience Directive) tähtää yhteiskunnan kriittisten palvelujen häiriönsietokyvyn vankistamiseen. Uusi keskittyminen turvallisuuteen vaikuttaa myös talouteen ja liiketoimintaan.
Lännessä Kiina-riippuvuudesta pyristellään eroon, mutta yhteistyö on monilla aloilla välttämätöntä, koska riippuvuus on molemminpuolista, laajaa ja syvällistä. Vastaavasti Kiinan ei katsele kehitystä sivusta, vaan pyrkii voimistamaan omaa asemaansa niin kovilla kuin pehmeillä keinoilla. Kiina on muun muassa maailman suurin kehitysmaiden velkoja. Lännen teknologiapakotteiden puristuksissa se pyrkii kaikin keinoin rakentamaan omaa huipputeknologian kyvykkyyttä yhdessä kumppaneidensa kanssa.
2030-luvulle mentäessä näemme, onko käännytty yleiselle deglobalisaation polulle vai kahden leirin eriytyvän globalisaation tielle. 20-luvun loppupuolisko on pitkälti geotaloutta, yhtä paljon kuin geopolitiikkaa. Globalisaation kultavuosikymmeniin 1990-2010 ei ole paluuta.
Yhteiskuntien sirpaloituminen
Vuosikymmeniä jatkunut yksilöllistyminen ja yhteiskunnan pirstaloituminen jatkuvat. Teknologia kiihdyttää kehitystä. Somesta kukin löydämme omat kuplamme – ja nyt niitä saapuu voimistamaan vielä keinoäly, joka pahimmillaan korvaa ihmisvuorovaikutusta. Teknologia mahdollistaa myös kulutusvalintojen yksilöllistymisen ennennäkemättömällä tavalla. Yhä useampia tuotteita ja palveluita räätälöidään – oli kyse sitten kännykän käyttöliittymästä tai lastenvaunujen väristä ja ominaisuuksista. Samalla teknologia eriyttää talouden rakenteita. Esimerkiksi ammatteja on entistä laajempi kirjo.
Eliniän piteneminen tarkoittaa myös sitä, että hyvin eri ikäisiä ihmisiä on elossa suuret määrät. Maailmankuvat kuitenkin muovautuvat melko aikaisessa vaiheessa elämää, eivätkä ne muutu helposti. Tämä aiheuttaa myös yhteiskunnallisia jännitteitä. Yhdysvaltojen ikämiesten kaksinkamppailu presidentinvaaleissa tämän vuoden lopulla on tästä eräs esimerkki – maassa, jossa on Eurooppaa vielä keskimäärin nuorempi väestö. Brexit-äänestys oli toinen esimerkki. Nuoremmat sukupolvet olisivat pitäneet Britannian EU:ssa, mutta varttuneiden nostalgia vei saarivaltion ulos unionista.
Teknologia näyttää eriyttävän myös sukupuolten maailmankuvia. Nuorten miesten ja naisten arvomaailmat ovat voimakkaasti eriytyvällä polulla. Tämä vaikuttaa kaikkeen politiikasta työmarkkinoihin ja parinmuodostukseen.
Muuttoliikkeet jatkuvat vilkkaina. Vauraisiin länsimaihin halutaan tulla ja ne itse etsivät työvoimaa kehittyvistä maista. Lähes kaikki länsimaat ovat 2030-luvulla huomattavasti monikulttuurisempia ja monikielisempiä. Tällä on ravisuttavia vaikutuksia suurimmassa osassa yhteiskuntia.
Nämä erilaiset voimat ovat jo johtaneet siihen, että yhtenäiskulttuuri, yhtenäismedia ja yhtenäistalous ovat länsimaissa peruuttamattomasti murtuneet. Tämä kehitys jatkuu. Yhteisen tarinan, yhteisten tavoitteiden, edes yhteisen totuuden löytäminen vaikeutuu sitä mukaan, kun yhteisiä taustakäsityksiä on vähemmän. Tämä näkyy muun muassa kulttuurisotina, myrkyllisenä keskusteluna ja poliittisena riitelynä – joka pahimmillaan johtaa hallinnon halvaantumiseen, kuten osittain Yhdysvalloissa on tapahtunut.
Ihmiskunnan kohtalon kysymyksiä on, miten nämä erilaiset ihmisiä erottavat voimat saadaan hallittua. Moninaisuudestakin voidaan löytää paljon yhdistävää, kunhan se tehdään tietoisesti. Suomi on onneksi pystynyt hallitsemaan tätä kehitystä toistaiseksi melko hyvin, mutta meilläkään ei ole syytä ajatella, ettei pahimmillaan eriytymiskehitys voi olla tuhoisaa. Some ja internet ovat hurjasti eriyttäviä voimia. Toistaiseksi mitään voimakkuudeltaan vastaavaa yhdistävää voimaa ei ole löytynyt.
Kamppailu luonnon pelastamiseksi – ilmastonmuutos ja luontokato
2020-luvulla on selvää, että kamppailu luonnon tulevaisuudesta on aikamme keskeisin kysymys. 30-luvulla selviää, miten onnistuimme. Ihminen ja luonto ovat pitkään olleet tahattomassa sodassa – ja valitettavasti ihminen on pahasti voitolla. Tämä on sota, jota emme tahdo voittaa.
Luonnonsuojelu on vuosisatoja tai jopa vuosituhansia vanha käsite. Ilmastonmuutostakin on järjestelmällisesti torjuttu vuosikymmeniä. Kuitenkin vasta nykyään ympäristötietoisuus on valtavirtaa. Seuraa sitten Norjan, Kiinan, Namibian, Brasilian tai USA:n nykyjohtoa, on ilmastonmuutoksen torjunta ja luonnonsuojelu hallintojen agendalla. Vastuullisuus laajasti käsitettynä (ESG eli environmental, social and governance) on rahoitusmaailmassa jo pääsääntö. Lähes kaikki maailman suurimmat yritykset ovat sitoutuneet johonkin vastuullisuustavoitteisiin. Nuoret sukupolvet ovat toinen toistaan ympäristötietoisempia. Ilmastonmuutoksen torjunnan lisäksi paikallinen luonnonsuojelu ja monimuotoisuuden pelastaminen ovat laajenevia ilmiöitä.
Viime vuonna COP28-ilmastokokouksessa saavutettiin käytännössä laaja-alainen näkemys siitä, että fossiilisista polttoaineista luovutaan. Kokous oli symbolisesti Dubaissa, joka nykymuodossaan on täysin öljyajan tuotos.
Kansainvälisiä julistuksia on kuitenkin tehty jo 90-luvulta lähtien. Käytännössä haaste on vielä ratkomatta. Tekemistä on valtavasti, ja tarvitaan oikeastaan uusi, puhdas teollinen vallankumous ennätysajassa, jotta ilmastonmuutos saadaan hallintaan. Vasta murto-osa maailman energiasta tuotetaan päästöttömillä energialähteillä.
Mahdollisuus onnistumiselle on olemassa, koska teknologinen ja taloudellinen kehitys tapahtuu usein eksponentiaalisesti. Niin näyttää tapahtuvan myös nyt. Uusia puhtaita ratkaisuja ja investointeja syntyy hengästyttävää tahtia. 30-luvulle tultaessa on selvää, että ihminen siirtyy fossiiliaikakaudesta kestävämpään aikaan. Ainoa kysymys on, tapahtuiko se riittävän nopeasti.
Samalla on selvää, että ilmastonmuutos on jo toteutunut ja jatkaa sääolosuhteiden muokkaamista. Tapahtui päästövähennysten kanssa mitä tahansa, 2030-luvulle saavuttaessa ilmastomme on lämpimämpi ja epävakaampi – ja sillä on moninaisia seurauksia kahvin hinnasta ruokaturvaan, hirmumyrskyihin, aavikoitumiseen ja massamuuttoliikkeisiin.
Johtopäätöksiä Suomelle?
Maailma on poikkeuksellisessa muutoksen tilassa. Mannerlaatat menevät tällä hetkellä niin politiikassa, taloudessa kuin teknologiassa uusiksi. Jopa luonto on 2030-luvulla ilmastonmuutoksen takia erilainen kuin nyt. Emme mitenkään voi tarkalleen arvioida, mikä lopputulos on. Muutoksessa on kuitenkin aina myös mahdollisuuksia. Johtopäätökset pienelle Suomelle ovat tarkkaavaisuus, nöyryys, ketteryys ja sopeutumiskyky. Silloin, kun maailma muuttuu nopeasti, on tärkeää huomata muutos mahdollisimman ajoissa, tehdä rehellinen analyysi ja johtopäätökset – ja sen jälkeen uskallettava nopeasti muuttaa vanhoja toimintamalleja.
