Ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntija Henri Vanhanen käsittelee ketjussaan X-viestipalvelussa Yhdysvaltojen ja Iranin sodan tilannetta. Vanhasen mukaan kumpikaan osapuoli ei tällä hetkellä pysty saavuttamaan tärkeintä tavoitettaan käytettävissä olevilla keinoilla.
Hänen mukaansa Yhdysvallat kykenee pommittamaan Irania yö toisensa jälkeen ja laajentamaan kohteita, mutta Yhdysvaltain tiedustelun mukaan nykyisenkaltaiset iskut eivät todennäköisesti saa Irania pehmentämään neuvotteluasemaansa.
Vanhasen mukaan Iranin johto asettaa hallinnon selviytymisen kaiken muun edelle ja näyttää hyväksyvän erittäin raskaatkin taloudelliset ja inhimilliset kustannukset.
Iran puolestaan ei pysty lyömään Yhdysvaltoja sotilaallisesti, mutta sen ei tarvitsekaan. Vanhasen mukaan Iran voi uhata Hormuzinsalmea, iskeä alueen tukikohtiin ja käyttää hutheja painostamaan myös Bab el-Mandebin liikennettä.
Vanhanen kuvaa tilannetta sodan peruslukoksi:
– Yhdysvallat pystyy rankaisemaan Irania, mutta ei pakottamaan sitä. Iran pystyy vahingoittamaan Yhdysvaltojen etuja, mutta ei voittamaan sitä. Molemmat pystyvät jatkamaan, kumpikaan ei pysty ratkaisemaan sotaa.
Sotilaallisessa pattitilanteessa syntyy asiantuntijan mukaan helposti ajatus, että seuraava hieman kovempi isku muuttaa tilanteen. Hänen mukaansa jokaisen kierroksen jälkeen kumpikin osapuoli yrittää palauttaa pelotteensa ja osoittaa, ettei vastapuolen isku kannattanut.
– USA pommittaa enemmän, koska aiemmat iskut eivät muuttaneet Iranin käytöstä. Iran laajentaa painostusta, koska se katsoo taloudellisen kivun parantavan sen neuvotteluasemaa. Kummankin vastaus epäonnistumiseen toistaiseksi ollut saman keinon käyttäminen entistä voimakkaammin.
Rauhaa ei enää voida tehdä vain Washingtonin ja Teheranin välillä, asiantuntija arvioi.
– Neuvotteluissa mukana ainakin Hormuzin hallinta, Yhdysvaltain sotatoimet, Iranin vastaiskut, huthit, Saudi-Arabia, Jemenin hallitus sekä Israelin ja Libanonin rintama. Jokainen näistä voi kaataa prosessin.
Vanhanen kysyy, onko neuvotteluilla enää todellista mahdollisuutta. Hänen mukaansa on, mutta aselepo ja rauhansopimus on erotettava toisistaan.
– Lyhyt aselepo on yhä mahdollinen, koska molemmilla on siihen käytännöllinen syy. Pysyvä sopimus on paljon vaikeampi.
Trump ei halua pitkittyvää ja kotimaassa epäsuosittua sotaa, Iran tarvitsee hengähdystauon ja alueen valtiot haluavat meriliikenteen palautuvan.
Vanhanen pohtii, miksi Iran ei välttämättä edes kiirehdi sopimukseen.
Hänen mukaansa korkea öljyn hinta, heikkenevä liikenne Hormuzissa ja huthien luoma paine Bab el-Mandebissa kasvattavat kustannuksia Yhdysvalloille ja sen kumppaneille. Lisäksi Yhdysvaltain vaalit lähestyvät ja sota on epäsuosittu.
Iran voi päätellä, että Washingtonin tarve löytää ulospääsy kasvaa nopeammin kuin Teheranin tarve taipua.
– Iranissa hallinto saattaa arvioida kykenevänsä kestämään kärsimystä poliittisesti pidempään kuin Trump kestää sodan hintaa.
Todennäköinen kehityskulku on iskujen ja neuvottelujen vuorottelu, asiantuntija arvioi.
– Sota hiljenee hetkeksi, alkaa uudelleen ja laajenee välillä uusille rintamille. Iranista on vaarassa tulla Trumpin lupaaman nopean voiton sijasta hänen oma Lähi-idän ikuisuussotansa.
Vanhasen mukaan ensin sotilaallista painetta lisätään. Sen jälkeen välittäjät rakentavat lyhyen tauon, jonka aikana osapuolet riitelevät Hormuzista, pakotteista ja ydinohjelmasta.
– Kun riita ei ratkea, jokin merellä tai alueellisella tukikohdalla tapahtuva isku käynnistää syklin uudelleen.
Vanhasen mukaan diplomaattiset kanavat pysyvät auki, sillä kumpikaan osapuoli ei halua sulkea kokonaan mahdollisuutta päästä hetkeksi pois sodasta.
– Summa summarum: meillä on käsissämme hyvin pitkä, tuhoisa ja sekava sota, Vanhanen linjaa.