Kaupattavat päästöoikeudet ovat näkymättömiä, vaikeasti ymmärrettäviä, eikä niitä valvota.
The Atlantic kertoo, miten australialainen kiinteistökauppias David Nilsson yritti juonitella itselleen päästökaupan avulla koskematonta Amazonian sademetsää myydäkseen sitä myöhemmin metsäyhtiöille. Hän pyrki tekemään englanninkielisiä sopimuksia luku- ja kirjoitustaidottomille alkuperäiskansojen edustajien kanssa. Aktivistit ja toimittajat pääsivät Nilssonin jäljille, eikä huijaus onnistunut.
Maailmanpankin mukaan päästökauppa on maailman nopeammin kasvava markkina. Vuonna 2011 sen arvo oli 176 miljardia Yhdysvaltain dollaria.
EU:n sisällä päästökauppa on lain sitomaa ja valvottua, mutta sen lisäksi on olemassa vapaaehtoisia päästömarkkinoita. Yritykset voivat ostaa päästöoikeuksia ympäristöprojekteilta ja saada osakseen ekologista mainetta. Tällaista kauppaa eivät lait säätele.
