Vuosien hidas ja mutkainen soteilu on päässyt lähes maaliviivalle. Lukuisien työryhmien, tuhansien työtuntien ja satojen sivujen jälkeen parlamentaarinen ryhmä sai lakiluonnoksen aikaan. Lopputuloksena on laki, joka antaa mahdollisuuksia, kunhan joitakin karikoita vältetään.
Lain yksi tavoite on löytää uusia palvelujen toteutustapoja ja saada niukkenevat rahat riittämään. Silti on riski, että jämähdetään vanhoihin toimintamalleihin johtuen palvelutuotannon monopolisoinnista tuottajavastuullisille kunnille ja kuntayhtymille.
Onneksi pykäliin on kirjattu mahdollisuus käyttää palveluseteleitä ja ostaa palveluita kuten nykyisinkin. Mutta ideologisen ulkoistamiskiellon pukinsorkka vilkkuu sanamuotojen välissä.
Jotta sote-palveluiden asiakaslähtöisen uudistamisen purjeisiin saataisiin kunnolla tuulta, on lakiin kirjattava mukaan palveluhaaste ja innovatiivisten palveluhankintojen käyttäminen. Yritysten ja kolmannen sektorin rooli on parhaimmillaan vahvistamassa lain hengen mukaista tavoitetta tarjota kansalaisillemme yhdenvertaisia ja asiakaslähtöisiä laadukkaita palveluita.
Palveluiden uudistamisen kannalta kirittäjät ovat enemmän kuin tarpeen. Julkisen sektorin meriitit ovat jättäneet toivomisen varaa. Palveluiden laatu vaihtelee, jonotusajat voivat venyä pitkiksikin. Veronmaksajan ja palveluiden käyttäjän etu on, että julkinen palvelujärjestelmä saa sparrausta yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoilta. On ollut esillä aivan aiheellisia epäilyjä, onko lakitekstiä pyritty tarkoituksella kirjoittamaan sellaiseksi, että toimintojen kilpailuttamiselta voitaisiin välttyä mahdollisimman pitkälle.
Kaiken alku ja juuri on kansalainen. Palveluiden käyttäjien kokemusten ja näkemyksen huomioon ottaminen toiminnan kehittämiseen on otettukin hyvin näkyviin pykäliin, esimerkkinä kansalaisraadit.
Toinen keskeinen onnistumisen edellytys on vaikuttavuuden arviointi. Pitäisi mieluummin mitata saavutettuja tuloksia kuin laskea tehtyjä suoritteita. Miten nopeasti lonkkapotilaat saatiin kuntoutettua kotona pärjääviksi? Miten moni päihdeongelmainen onnistuttiin saamaan raittiiksi?
Palveluiden rahoittajakunnilla tulee olla vahvat kannustimet tuottaa terveyttä edistäviä ja syrjäytymistä vähentäviä palveluita.
Lain jatkokehittelyssä tulee varmistaa kuntien riittävät kannustimet ennaltaehkäisevien palveluiden tuottamiseen – peruskouluihin, kevyen liikenteen väyliin, uimahalleihin jne. Tulee aina kalliimmaksi korjata pahoiksi päässeitä ongelmia kuin estää niiden syntyminen jo ennalta. Ihmisillä on jatkossa myös oltava nykyistä paremmat kannusteet huolehtia omasta terveydestään.
Mihin unohtui valinnanvapauden lisääminen? Palvelusetelit mainitaan, mutta hyvin ylimalkaisesti. Sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitusuudistuksessa tämä tulee korjata. Kansalaisten kykyä tehdä omia valintoja ei tule aliarvioida, vaan antaa sen kautta uusiutumissysäyksiä koko toimialalle.
Toivottavasti seuraava hallitus nostaa kansalaiset kuninkaiksi. Raha seuraa käyttäjää -malli on saatava leivottua mukaan uudistamistyön seuraavaan vaiheeseen.
Kirjoittaja Sanna Lauslahti on kokoomuksen kansanedustaja.
