Kuuluuko tapoihisi ottaa sosiaalisessa mediassa kantaa yhteiskunnalliseen keskusteluun? Samalla saatat ajautua kiivassanaiseen väittelyyn eri mieltä olevien kanssa. Suutuspäissäsi saatat provosoitua ja nimitellä muita keskustelijoita asiattomilla nimityksillä.
Joskus tällaisella käytöksellä voi olla odottamattomia seurauksia. Tiesitkö, että asiaton käyttäytyminen sosiaalisessa mediassa voi estää sinua etenemästä urallasi tai johtaa jopa työpaikan menettämiseen? Pahimmillaan sen päälle voi tulla vielä rikossyyte ja tuomio.
Monella on virheellinen harhakäsitys siitä, että työntekijän vapaa-ajan tekemisillä ei olisi mitään vaikutuksia hänen työhönsä. Mitä se edes kuuluu esihenkilölle, mitä työntekijä sosiaalisen median kanavissaan julkaisee vapaa-ajallaan?
Vaikka työntekijöiden vapaa-ajan tekemiset eivät lähtökohtaisesti kuulu työnantajalle, asia ei ole näin mustavalkoinen. Työoikeuden emeritusprofessori Seppo Koskinen Turun yliopistolta mainitsee kuusi eri tilannetta, joissa työnantajalla on oikeus puuttua alaisensa some-käytökseen. Riippumatta siitä, onko se tapahtunut työ- vai vapaa-ajalla.
Ensimmäinen niistä on työnantajan tai työyhteisön vakava loukkaaminen some-käytöksen perusteella. Koskisen mukaan tämä voi olla esimerkiksi halventavaa tai epäasiallista kommentointia työnantajasta, esihenkilöstä tai koko yrityksestä.
– Sellaisia tapauksia on ollut aika paljon, joissa työntekijä on sosiaalisessa mediassa ilmaissut, että hänen edustamansa yritys on aivan p**** tai muuta vastaavaa. Vaikka yritystä ei olisi suoraan mainittu nimeltä, usein on ollut helppo päätellä, mistä yrityksestä on ollut kyse, Koskinen kertoo esimerkkinä Verkkouutisille.
Oman työnantajan vahingoittamisen kiellon pitäisi olla jokaiselle työntekijälle itsestään selvää. Työnantajaa tai esihenkilöä ei saisi missään tilanteissa nimitellä halventavasti sosiaalisessa mediassa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö työnantajan toimintaa saisi arvostella ollenkaan. Silloin on kuitenkin muistettava, että arvostelun tulee olla asiallista.
– Jos olet esimerkiksi luottamushenkilöasemassa, oikeuksiisi kuuluu tarvittaessa arvostella myös työnantajaa.
Koskinen kuitenkin muistuttaa, että toistuva työnantajan arvostelu voi heikentää työnantajan luottamusta työntekijää kohtaan.
Älä julkaise liikesalaisuuksia netissä
Toinen tilanne liittyy liikesalaisuuksien tai luottamuksellisen tiedon paljastamiseen. Koskisen mukaan siihen voi syyllistä jopa vahingossa julkaisemalla esimerkiksi kuvan työpaikan tiloista sosiaalisessa mediassa.
– Kuvassa voi näkyä jotain arkaluontoista tietoa. Tämä koskettaa esimerkiksi turvallisuusalan yrityksiä.
Liikesalaisuuksien tai luottamuksellisen tiedon paljastaminen on aina vakava virhe. Vakavimmissa tapauksissa tilanne voi johtaa työsopimuksen purkamiseen välittömästi.
Sosiaalisessa mediassa tai muualla verkossa ei muutenkaan saa paljastaa työpaikasta sellaisia tietoja, joita ei ole tarkoitettu ulkopuolisten tietoon. Koskisen mukaan liikesalaisuuksien tai luottamuksellisen tiedon paljastamisiin liittyvät tapaukset ovat onneksi hyvin harvinaisia.
Joskus eteen voi tulla myös tapauksia, joissa rajanveto on vaikeaa. Esimerkkinä Koskinen mainitsee tilanteen, jossa työntekijä kertoo sosiaalisessa mediassa hänen edustamallaan yrityksellä menevän huonosti, kertomatta kuitenkaan mitään yksityiskohtaisia tietoja yrityksen tilanteesta.
– Silloin työntekijä ei oikeasti paljasta liikesalaisuuksia, mutta työnantajan kannalta se luo huonon tilanteen. Jos työntekijä ilmoittaa julkisesti näin, työnantajan asiakkaat voivat alkaa ajatella, että kannattaa siirtyä muiden yritysten asiakkaiksi.
Myös työnantajaa vahingoittava kilpaileva toiminta on peruste puuttua työntekijän käytökseen sosiaalisessa mediassa. Koskinen mainitsee esimerkkinä tilanteen, jossa työntekijän some-käytös voidaan tulkita sekä hyvän tavan vastaiseksi että kilpailevaksi työnantajan toiminnan kanssa.
– Yhdessä tapauksessa työntekijä alkoi mainostaa sosiaalisessa mediassa omaa yritystoimintaansa, joka oli samalla kilpailevaa toimintaa hänen työnantajalleen. Tällainen on lähtökohtaisesti aina hyvän tavan vastaista eivätkä työnantajat suhtaudu siihen myönteisesti, Koskinen muistuttaa.

Rasistinen ja vihamielinen kirjoittelu voi johtaa ongelmiin työpaikalla
Kolmantena esimerkkinä Koskinen mainitsee syrjivän ja vihapuheeksi tai häiritseväksi tulkittavan toiminnan. Kahdesta edellisestä tilanteesta poiketen tässä esimerkissä asiaton käytös voi kohdistua myös muihin tahoihin kuin työnantajaan tai kollegoihin. Esimerkkinä on avoimen rasistinen tai naisvihamielinen kirjoittelu sosiaalisen median palveluissa.
– Tällainen vahingoittaa aina työnantajan mainetta, jos työntekijä on tunnistettavissa, ja heikentää työnantajan luottamusta työntekijän arviointikykyyn, Koskinen muistuttaa.
Koskisen mukaan myös erilaisten poliittisten ääriliikkeiden suosiminen ja niiden julkaisujen jakaminen sosiaalisessa mediassa voi aiheuttaa ongelmia työpaikalla. Sama pätee siihen, jos työntekijä on näkyvästi mukana ääriliikkeiden toiminnassa.
– Sellainen voi synnyttää työnantajassa luottamuspulan työntekijää kohtaan, Koskinen huomauttaa.
Itsekin sosiaalista mediaa aktiivisesti seurannut Koskinen on havainnut, että vihamielinen kirjoittelu sosiaalisessa mediassa on lisääntynyt viime vuosina. Etenkin Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on saanut ihmiset kiivaaksi ja vastakkainasettelu on vahvistunut.
– Poliittisiin kysymyksiin liittyvä vastakkainasettelu voi tulla vastaan myös työpaikoilla, vaikka työpaikkojen pitäisi olla poliittisesti neutraaleja, Koskinen huomauttaa.
Tarvittaessa työnantaja voi puuttua työpaikalla tapahtuvaan poliittiseen väittelyyn, sillä työpaikkaa ei ole tarkoitettu paikaksi tällaiselle keskustelulle.
Rasistinen tai vihamielinen some-kirjoittelu ei johda ainoastaan ongelmiin työelämässä. Koskinen muistuttaa, että kyseessä on myös rikos. Somessa riehuminen voi täyttää esimerkiksi kunnianloukkauksen, laittoman uhkauksen tai kiihottamisen kansanryhmää vastaan tunnusmerkistön.
– Kannattaa aina miettiä, kannattaako somessa tehdä rikoksia, Koskinen muistuttaa.
Kollegoiden häirintään on puututtava
On myös muita tilanteita, joissa työnantaja voi puuttua alaisensa some-käytökseen. Koskinen mainitsee neljäntenä esimerkkinä muiden työntekijöiden häirinnän sosiaalisessa mediassa. Se voi ilmetä esimerkiksi toisten halventamisena tai asiattomien viestien tai kuvien lähettelynä. Kyseessä voi olla myös muiden työntekijöiden mustamaalaaminen.
– Näihin tilanteisiin työnantajalla on velvollisuus puuttua työturvallisuuslainkin nojalla. Jos hän ei sitä tee, työnantaja itse syyllistyy työturvallisuuslain rikkomiseen, Koskinen painottaa.
Häirintä voi ilmetä myös siten, että työntekijä tekee jatkuvasti some-valituksia toisen työntekijän toiminnasta ja ikään kuin väittää, ettei hän tee mitään ikinä oikein. Koskisen mukaan tällaiset väitteet ovat vakavia ja työnantajan on aina selvitettävä, onko väitteissä totuuspohjaa.
Samalla hän huomauttaa, että joskus voi olla perusteltuakin tehdä ilmoitus toisen työntekijän toiminnasta.
– Koska tällaisissa tapauksissa näytön on oltava vahva, sen puuttuessa toiminta alkaa helposti näyttyä enemmänkin toisen mustamaalaamiselta, Koskinen muistuttaa.

Työaika ei ole somettamista tai omien asioiden hoitoa varten
Viidentenä esimerkkinä Koskinen mainitsee työajan väärinkäytön sosiaalisessa mediassa. Tällä hän tarkoittaa tilannetta, jossa työntekijä käyttää työaikaansa väärin kuluttamalla aikaansa sosiaalisen median kanavissa. Työnantajalla on oikeus puuttua tällaiseen toimintaan ja kieltää se.
– Jos väärinkäyttö jatkuu huomautuksista huolimatta, seurauksena voi olla jopa irtisanominen.
Tämä on asia, joka aiheuttaa epäselvyyksiä etenkin nuorempien työntekijöiden keskuudessa. Koskinen kertoo luennolla kysyneensä juristiksi opiskelevilta, montako tuntia työpäivästä he voivat käyttää puhelimen ja sosiaalisen median selailuun muussa kuin työhön liittyvässä tarkoituksessa.
Asiaa alettiin käydä läpi käsiä nostamalla. Aluksi opiskelijoilta kysyttiin, kuinka moni ajattelee voivansa käyttää tunnin työpäivästä tällaiseen toimintaan. Yllättävän moni nosti kätensä. Sitten kysymystä jatkettiin asteittain tuntimääriä lisäämällä. Viimeinen kysymys oli, kuinka moni kuvittelee voivansa käyttää sosiaalista mediaa kahdeksan tunnin ajan eli käytännössä koko työpäivänsä ajan.
– Yllättävän moni kuvitteli voivansa käyttää somen selaamiseen jopa kahdeksan tuntia päivässä, Koskinen huomautti.
Opiskelijat perustelivat Koskiselle asiaa sillä, että he voivat työskennellä tehokkaammin, jos heidän ei tarvitse jatkuvasti miettiä, mitä heidän kavereilleen juuri tällä hetkellä kuuluu. Kun asian saa heti somesta selville, sitä ei tarvitse miettiä.
– Tällainen logiikka ja argumentaatio kuulostaa erikoiselta. Ei se työelämässä ihan näin mene, Koskinen huomauttaa.
Koskinen tietää muitakin tapauksia, joissa sosiaalisen median käyttö työaikana on aiheuttanut epäselvyyksiä. Hänenkin tietoonsa on tullut tapauksia, joissa työntekijä on työajalla hoitanut esimerkiksi iäkkäiden vanhempiensa tai pienten lastensa asioita.
– Vaikka tällaisten asioiden hoitaminen on sinänsä ymmärrettävää, työaikaa ei ole tarkoitettu siihen. Työnantajalla on oikeus puuttua tällaiseen toimintaan, mikäli havaitsee sitä.
Tässäkään asiassa ei pitäisi olla mitään epäselvyyttä. Kun työntekijä on töissä, hän tekee työtä työnantajalle. Työaikaa ei ole tarkoitettu henkilökohtaisten asioiden hoitamiseen. Raja on viime vuosina hämärtynyt esimerkiksi lisääntyneen etätyön takia. Koskinen toivookin, että sosiaalisen median ja henkilökohtaisten viestien lähettämisestä ja vastaanottamisesta käytäisiin työpaikoilla keskustelua ja sovittaisiin selkeät säännöt, miten niiden kanssa pitäisi toimia.
Kuudes ja viimeinen Koskisen esiin nostama esimerkkitilanne on työnantajan ohjeiden vastainen esiintyminen sosiaalisessa mediassa. Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että työntekijä esiintyy vapaa-ajallaan työnantajansa edustajana tai työnantajansa ilmaisten sosiaalisessa mediassa. Toinen esimerkki voi olla tilanne, jossa työntekijä julkaisee sosiaalisessa mediassa kuvia työpaikaltaan työnantajan ohjeistuksen vastaisesti.

Lähtökohtaisesti työntekijän some-kirjoittelu ei kuulu työnantajalla
Edellä mainituista tilanteista huolimatta lähtökohtana on, että työnantajalla ei ole oikeutta puuttua työntekijöidensä tekemisiin vapaa-ajalla sosiaalisessa mediassa. Tämä perustuu sananvapauteen, jonka mukaan jokaisella on oikeus ilmaista mielipiteensä ja osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. Kaikkia edellä mainittua kuutta esimerkkiä yhdistää kuitenkin se, että jos toiminta voi aiheuttaa vahinkoa työnantajalle tai hänen maineelleen, asiaan voidaan puuttua.
– Yksityinen työhön liittymätön keskustelu on lähtökohtaisesti tietenkin sallittua, Koskinen muistuttaa.
Joskus toiminta sosiaalisessa mediassa voi silti johtaa ongelmiin, vaikka se olisikin yksityistä ja rajoittuisi vain rajatulle yleisölle. Tästä esimerkkinä Koskinen mainitsee tapauksen, jossa opettajana työskennellyt henkilö julkaisi pornografista sisältöä sosiaalisen median kanavissa. Vaikka toiminta oli laillista ja sitä tehtiin yksityisen profiilin kautta, tieto asiasta kulki työnantajalle. Lopulta opettaja irtisanoutui itse virastaan.
– Silloin ei tullut oikeudellisen selvityksen tarvetta sille, olisiko työnantajalla ollut peruste irtisanoa työsuhde. Periaatteessa ei, koska kyse ei ollut laittomasta toiminnasta eikä se liittynyt työhön. Toisaalta sen ilmitulo aiheutti monenlaista keskustelua koulussa, mikä saattoi vaikeuttaa opettajana toimimista, Koskinen pohtii.
Jokaisen eroottista sisältöä verkossa julkaisevan kannattaa tiedostaa, että sisältö voi päätyä myös työnantajan tietoon ja aiheuttaa ikäviä tilanteita työpaikalla. VU on kertonut aiheesta aiemmin tässä jutussa.

Tietyissä ammateissa on oltava erityisen tarkka, mitä somessa julkaisee
Sananvapaudesta huolimatta on myös tiettyjä ammatteja, joissa some-käytöksen kanssa kannattaa olla tarkempi. Esimerkiksi tuomarilta menee Koskisen mukaan uskottavuus, jos hän kirjoittelee itse rasistisia ja vihamielisiä viestejä sosiaalisessa mediassa ja työssään ratkaisee samanlaiseen toimintaan liittyviä tapauksia.
Sama pätee esimerkiksi poliisiin. Koska poliisin virkavelvollisuuksiin kuuluu yleisen järjestyksen ylläpito ja rikosten tutkiminen, poliisien on oltava äärimmäisen tarkkoja myös käyttäytymisestään vapaa-ajalla. Asiasta on olemassa valitettavia esimerkkejä. Vuonna 2017 Long Play -verkkojulkaisu paljasti, että useat poliisimiehet olivat kirjoittaneet poliisien sisäisessä Facebook-ryhmässä avoimen rasistisia ja vihamielisiä viestejä maahanmuuttajataustaisista ihmisistä. Tällainen käytös poliisilta on erittäin paheksuttavaa, sillä se heikentää ihmisten luottamusta viranomaisiin etenkin maahanmuuttajaväestön keskuudessa. Poliisien rasistinen some-kirjoittelu herättää perusteltuja epäilyksiä siitä, kykenevätkö poliisit työssään kohtelemaan kaikkia väestöryhmiä oikeudenmukaisesti.
Myös monissa muissa ammateissa kannattaa olla tarkkana, miten sosiaalisessa mediassa käyttäytyy. Yksi hyvä esimerkki ovat toimittajat. Esimerkiksi Helsingin Sanomat on hiljattain antanut työntekijöilleen ohjeistuksen, missä toimittajia kannustetaan olemaan varovaisia poliittisissa kannanotoissa vapaa-ajallaan sosiaalisessa mediassa. Taustalla on huoli siitä, että toimittajien avoimen asenteellinen tai puolueellinen käytös voi rapauttaa yleisön luottamusta tiedotusvälineisiin. Kyse on laajemmasta ilmiöstä, josta VU on kertonut tässä jutussa.

Ikäviltä tilanteilta on helppo välttyä
Seuraamukset asiattomasta some-käytöksestä ovat aina tapauskohtaisia. Ne voivat vaihdella sanallisesta huomautuksesta tai varoituksesta irtisanomiseen tai työsuhteen purkamiseen asti. Seuraukset ovat sitä vakavampia, mitä vakavammasta rikkeestä on kyse. Koskinen huomauttaa, että liikesalaisuuksien ja luottamuksellisen tiedon paljastamisen kohdalla seuraukset ovat yleensä ankarampia. Niissä harvemmin annetaan ensin varoitusta, ellei kyse ole vähäisestä asiasta.
Jotta ikäviltä tilanteilta voitaisiin välttyä, jokaisen kannattaa muistaa, että kaikki sosiaalisessa mediassa julkaisemasi sisältö voi päätyä työnantajasi tietoon. Tavalla tai toisella. Työnantaja voi saada kuulla asiasta, vaikka olisit julkaissut viestejä vain rajatulle yleisölle.
Tiivistelmä: Näissä tilanteissa työnantaja voi puuttua työntekijän some-käytökseen
1. Työnantajan tai työyhteisön vakava loukkaaminen
– Halventavat tai epäasialliset kommentit työnantajasta, esihenkilöstä tai yrityksestä voivat rikkoa luottamuksen ja johtaa seuraamuksiin.
2. Liikesalaisuuksien tai luottamuksellisen tiedon paljastaminen
– Esimerkiksi työpaikalla otettu kuva, jossa näkyy arkaluontoista tietoa, voi rikkoa salassapitovelvollisuuden.
3. Syrjivä tai vihamielinen viestintä
– Rasistinen, naisvihamielinen tai muu vihapuhe voi vahingoittaa työnantajan mainetta ja herättää epäilyksiä työntekijän arviointikyvystä.
4. Kollegojen häirintä tai mustamaalaaminen
– Halventavat viestit tai jatkuva arvostelu somessa kollegoita kohtaan ovat häirintää, johon työnantajalla on puuttumisvelvollisuus.
5. Työajan väärinkäyttö sosiaalisessa mediassa
– Jos työntekijä käyttää työaikaa jatkuvasti somessa olemiseen, siihen voidaan puuttua – toistuva väärinkäyttö voi johtaa irtisanomiseen.
6. Työnantajan ohjeiden vastainen esiintyminen
– Työntekijä esiintyy somessa työnantajan edustajana ilman lupaa tai rikkoo sovittuja ohjeistuksia esimerkiksi julkaisemalla kuvia työpaikalta.
Tämä on tekoälyn luoma tiivistelmä artikkelin sisällöstä. Toimittaja on tarkistanut tiivistelmän ennen julkaisua.
LUE MYÖS:
Eroottisten kuvien julkaisu netissä voi pilata urasi
Jaoitko kuvan väärin pysäköidystä autosta? Saatat syyllistyä rikokseen
Jaoitko ottamasi kuvan netissä? Se voi paljastaa yllättävän paljon