Kun arvioidaan Euroopan turvallisuustilannetta, on syytä ymmärtää, että edes vallanvaihdos, jonka täytyy Kremlissä ennemmin tai myöhemmin tapahtua, tuskin olennaisesti muuttaa Venäjän suuntaa, Viron väistyvä Helsingin-suurlähettiläs Sven Sakkov sanoo Verkkouutisille antamassaan haastattelussa.
– Jonakin päivänä Venäjää johtaa joku muu kuin Vladimir Putin, mutta historia ei anna meille juurikaan aihetta uskoa, että Venäjän käyttäytyminen sen myötä muuttuisi. Vaikka retoriikassa tapahtuisikin muutos, strateginen ajattelutapa säilyy todennäköisesti samana. Meidän lännessä on pysyteltävä valppaina ja pidettävä huoli siitä, että näennäiset muutokset eivät sumentaisi arvioitamme, maansa Lontoon-lähettilääksi siirtyvä Sakkov painottaa.
Virossa Vladimir Putinin hallinnon todellinen luonne oli hänen mukaansa tunnistettu jo kauan ennen Venäjän vuonna 2022 aloittamaa täysimittaista hyökkäyssotaa Ukrainaa vastaan, vuonna 2014 tapahtunutta Krimin valtausta ja jopa vuoden lyhyttä 2008 Georgian sotaa.
– Kun Venäjällä nousee uusi johtaja, joka yrittää taas kerran sumuttaa länttä, Viron ja Suomen on oltava hyvin varuillaan. Venäjän tulevaisuutta arvioitaessa pessimismi on viisautta, hän sanoo.
– Jos arvioni osoittautuu liian synkäksi, en ole siitä ollenkaan pahoillani. Niin voi kuitenkin valitettavasti tapahtua vain silloin, jos Venäjä kärsii ratkaisevan tappion ja Ukraina nousee sodan selväksi voittajaksi. Tarkoitan tällä voittoa ukrainalaisten oman määritelmän mukaan: venäläiset joukot työnnetään ulos, sotarikokset selvitetään ja hyökkääjä maksaa kaikki ne korvaukset, jotka sille langetetaan, hän toteaa.
Varteenotettava vastavoima
Viron näkökulmasta Suomen ja Ruotsin liittyminen Natoon on paitsi parantanut dramaattisesti maidenne omaa kansallista turvallisuutta, myös vahvistanut koko puolustusliiton pohjoista sivustaa. Itämeren strateginen tilanne on nyt täysin erilainen kuin viisi vuotta sitten, Sakkov sanoo.
– Olemme joutuneet kohtaamaan Venäjän nykyisen hallinnon aggressiivisen luonteen ja valmiuden käyttää voimaa tavoitteidensa saavuttamiseksi. Lännen poliittisen ja sotilaallisen yhteistyön tiivistyminen Itämeren alueella muodostaa tälle kehitykselle vastavoiman, joka Kremlin on otettava huomioon, hän arvioi.
Jotta Ukraina voisi voittaa puolustussotansa, lännen on hänen mukaansa lisättävä tukeaan – ei vain poliittisesti, vaan myös konkreettisen aseavun ja teollisen yhteistyön muodossa.
– Suomi on näyttänyt kiitettävää esimerkkiä pitämällä ampumatarviketehtaansa käynnissä ympäri vuorokauden. Länsi yleisesti ottaen on tehnyt liian vähän ja liian myöhään, hän huomauttaa.
Viro on sitoutunut ohjaamaan vähintään 0,25 prosenttia bruttokansantuotteestaan vuosittain Ukrainalle annettavaan aseapuun. Maa on ollut jatkuvasti maailman kärkijoukossa aseavun bkt-vertailuissa.
– Tähän liittyy myös laajempi kysymys: vastaavatko kaikkien liittolaistemme suuret julistukset niiden todellista tukea? Kun sanotaan, että Ukraina taistelee koko Euroopan puolesta ja tuemme sitä kuin taistelu olisi omamme, panostusten tulisi olla sen mukaisia, hän painottaa.
– Vuonna 2025 Viro käyttää vuonna 2025 noin 3,4 prosenttia bkt:staan sotilaalliseen puolustukseen. Ensi vuonna aiomme nostaa tason 3,5 prosenttiin, mikä vastaa Naton uutta tavoitetta. Panostamme yhteensä 5,4 prosenttia bkt:sta sotilaalliseen maanpuolustukseen. Se saattaa olla jopa Naton suurin luku jäsenmaan asukasta kohden, hän toteaa.
Seuraava sota on erilainen
Viro on investoinut viime vuosina voimakkaasti kaikkein kehittyneimpiin pitkän kantaman asejärjestelmiin, kuten Himars-raketinheittimiin, meritorjuntaohjuksiin, K9-panssarihaupitseihin sekä miinoihin ja vaaniviin ampumatarvikkeisiin. Itärajalleen Viro on ryhtynyt rakentamaan linnoitteita Latvian, Liettuan ja Puolan tavoin.
– Teknologia kehittyy nopeasti, ja juuri nyt tämä korostuu erityisesti drooneissa. Kokemukset Ukrainasta ovat olleet korvaamattoman arvokkaita omienkin suorituskykyjemme kehittämisessä. Vahva teollinen perusta ja joustavuus hankinnoissa ovat olennaisen tärkeitä, sillä seuraava sota tulee olemaan erilainen, Sakkov muistuttaa.
Myös Viron oma puolustusteollisuus kehittyy hänen mukaansa pitkin askelin, ja ajattelutapa sen piirissä on muuttunut.
– Kun puolustusteollisuuden edustajat yrittävät myydä tuotteitaan, heiltä kysytään ensimmäiseksi, käyttävätkö heidän oman maansa asevoimat niitä ja onko niitä käytetty Ukrainassa. Jos vastaus kumpaankaan kysymykseen on kielteinen, kaupanteko on vaikeaa. Siksi on puolustusteollisuudenkin etujen mukaista, että huipputeknologiaa toimitetaan Ukrainaan – sillä tavoin se tulee testatuksi tositoimissa, hän toteaa.
Vahva side Britanniaan
Ennen nimitystään Helsingin-suurlähettilääksi Sakkov työskenteli turvallisuuspolitiikkaan ja sotilaalliseen maanpuolustukseen liittyvissä tehtävissä muun muassa Viron puolustusministeriön alivaltiosihteerinä, Naton kyberosaamiskeskuksen ja Tallinnan kansainvälisen puolustustutkimusinstituutti ICDS:n johtajana sekä puolustusasiainneuvoksena Washingtonissa ja Natossa.
Hänen siirtymisensä Helsingistä Lontooseen tuntuu hänen aiemman turvallisuuspoliittisen kokemuksensa valossa luontevalta – onhan Britannia JEF (Joint Expeditionary Force) -maaryhmän johtovaltio, jolla on jatkuva sotilaallinen läsnäolo Itämeren alueella.
– Se tuntuu hieman kuin kotiinpaluulta. Olen opiskellut Britanniassa kahteen otteeseen, ja poikani on syntynyt Lontoossa, hän sanoo.
– On totta, että roolini siellä painottuu vahvasti puolustus- ja turvallisuuskysymyksiin. Tehtävän merkitystä korostaa osaltaan se, että Britannia on ydinasevalta, Kansainyhteisön keskus ja EU:hun kuulumaton maa, jonka suhde Eurooppaan ei ole vailla haasteita, hän toteaa.
Hän muistuttaa Viron ja Britannian sotilaallisten yhteyksien juontavan yli sadan vuoden taakse.
– Vapaussotamme alkuvaiheessa armeijamme koostui pääosin koulupojista, joita tukivat suomalainen vapaaehtoisjoukko ja Britannian kuninkaallinen laivasto. Vuosikymmeniä myöhemmin taistelimme Britannian rinnalla Naton ISAF-operaatiossa Afganistanissa, hän muistuttaa.
Kun sitten Naton itäisen sivustan eteentyönnetyt maavoimajoukot vuonna 2016 perustettiin, tuntui Tallinnan näkökulmasta hyvin luonnolliselta, että Viroon sijoitetussa monikansallisessa taisteluosastossa juuri Britannia sai johtavan roolin.
Suurlähetystön sisällä Sakkovin läheisenä aisaparina sotilaallisissa kysymyksissä toimii puolustusasiamieheksi Lontooseen hiljattain nimitetty Viron suojeluskuntien eli Kaitseliitin entinen esikuntapäällikkö, prikaatikenraali Eero Rebo.
Lontoossa Sakkov uskoo työskentelevänsä tiiviissä yhteistyössä Pohjoismaista ja Baltian maista koostuvan niin sanotun NB8-ryhmän suurlähettiläiden kanssa.
Samaa mieltä miltei kaikesta – myös Venäjästä
Sakkov ehti edustaa maataan Helsingissä lähes viiden vuoden ajan.
Edellisen kerran ulkomainen diplomaatti on päässyt hänen mukaansa todistamaan yhtä perinpohjaista muutosta Suomen turvallisuus- ja ulkopolitiikassa vuosina 1988–1993, jolloin Berliinin muuri murtui, Saksat yhdistyivät, Neuvostoliitto romahti, Viro ja muut Baltian maat palauttivat itsenäisyytensä, Suomi irtautui Pariisin rauhansopimuksen sotilaallisista rajoitteista ja YYA-sopimus raukesi.
Heinäkuussa 2025 Viron ja Suomen kahdenväliset suhteet ovat hänen arvionsa mukaan läheisemmät kuin koskaan ennen.
– Olen varma, että myös seuraajani Janne Jõesaar-Ruusalu, joka siirtyy Helsinkiin Viron Oslon-suurlähettilään paikalta, voi muutaman vuoden päästä todeta samoin, hän sanoo.
– Suomi ja Viro ovat nyt samaa mieltä miltei kaikesta – myös Venäjästä. Suomen liittyminen Natoon on nostanut suhteemme uudelle tasolle sekä kahdenvälisesti että NB8:n kaltaisissa foorumeissa. Meidän on syytä tehdä kaikkemme, jotta sama yhteisymmärrys jatkuisi myös sen jälkeen, kun Venäjä hyökkäyssota on jonain päivänä ohi, hän toteaa.
Suomesta Sakkov kertoo jäävänsä kaipaamaan etenkin lähiluontoa, erämaita ja henkilökohtaista tilaa.
– Mutta palaan takaisin – minullahan on bongaamatta vielä 26 000 saarta, jokakesäisiä purjehduksia Saaristomerellä harrastanut suurlähettiläs vakuuttaa.
Edit 21.7.2025 klo 14.15: Tarkennettu sitaattia Viron puolustusmenoista.